Oikeuskanslerin puolustuspuhe herättää uusia kysymyksiä
Hallituksen esitys kansalaisten liikkumisen rajoituksesta törmäsi pääsiäisen alla seinään eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Se tyrmäsi yksimielisesti lakiesityksen, minkä jälkeen hallitus veti sen pikavauhtia takaisin.
Lakiesityksen kaatuminen oli vakava arvovaltatappio erityisesti pääministeri Sanna Marinille (sd.), joka ajoi voimalla lakia eteenpäin. Niinpä asiasta virisi vilkas jälkikeskustelu, jossa syyttävä sormi on kohdistunut myös oikeuskansleri Tuomas Pöystiin.
Eräät oikeusoppineet ovat kritisoineet Pöystiä siitä, että hän päästi perustuslain vastaisen esityksen eduskuntaan.
Pöysti vastasi arvosteluun tiistaina laajalla kirjoituksella oikeuskanslerinviraston sivuilla. Se on mielenkiintoista luettavaa ja käy vaikka oppikurssiksi perustuslakien tulkinnasta ja oikeuskanslerin roolista.
Pöystin puolustuspuheen voi jakaa kolmeen pääpointtiin.
Oikeuskansleri on ensinnäkin sitä mieltä, että hän ei voinut estää hallituksen esityksen antamista eduskunnalle. Hän päästi lain eteenpäin ilman eriävän mielipiteen ilmaisua sen jälkeen, kun hänen huomautuksensa oli otettu huomioon.
Pöysti katsoi, että liikkumisrajoitukset olivat oikeasuhtaisia ja riittävän tarkasti rajattuja. Perustuslakivaliokunta päätyi päinvastaiseen lopputulokseen sillä perusteella, että hallituksen tavoitteet oli saavutettavissa muillakin keinoilla. Pöystin mukaan hänellä ei ollut käytettävissään tällaista tietoa.
Pöystin toinen pointti on, että lakien perustuslainmukaisuuden tulkinnasta vastaa eduskunnan perustuslakivaliokunta. Hän muistuttaa, että tässäkin tapauksessa asiantuntijoiden käsitykset poikkesivat. Osa näytti vihreää valoa liikuntarajoituksille, osa oli kriittisiä.
Perustuslakivaliokunta teki asiantuntijalausuntojen pohjalta oman tulkintansa, johon Pöysti nöyrästi tyytyy kirjoituksessaan.
Pöystin kolmas pointti löytyy kirjoituksen rivien välistä. Hän kuvaa laveasti liikuntarajoituksia koskevan lain poikkeuksellista, suorastaan hätäistä valmistelua. Hän ymmärtää asian kiireellisyyttä vain tiettyyn rajaan asti.
Näin Pöysti sysää vastuun lain haaksirikosta sen valmistelijoille, jotka siitä juridisesti vastaavatkin. Suurimman vastuun kantavat tässä tapauksessa pääministerin johtama valtioneuvoston kanslia ja sosiaali- ja terveysministeriö.
Lakitekstiä kirjoitettiin yhtenä viikonloppuna yökaudet, ja oikeuskanslerillekin jäi hyvin niukasti aikaa ottaa kantaa valmistelun aikana muuttuviin pykäläversioihin. Edes lyhyttä lausuntokierrosta ei järjestetty, mitä Pöysti pitää puutteena.
Näin Pöysti sysää vastuun lain haaksirikosta sen valmistelijoille, jotka siitä juridisesti vastaavatkin.
Suurimman vastuun kantavat tässä tapauksessa pääministerin johtama valtioneuvoston kanslia ja sosiaali- ja terveysministeriö. Ne päätyivät muiden maiden esimerkkien valossa ajamaan pelkästään liikkumisrajoituksia ilman muiden vaihtoehtojen kunnollista selvittämistä.
Pöysti ei kyennyt tai ei omasta mielestään edes voinut ohjata valmistelua toisille urille.
Pöysti torjuu myös väitteet, että hänen roolinsa olisi muuttunut lainvalvojasta hallituksen valmistelutiimin jäseneksi. Hän myöntää, että tällainen käsitys on voinut syntyä siitä Pöystin edeltäjienkin aikana sovelletusta käytännöstä, että oikeuskansleri osallistuu hallituksen neuvotteluihin. Näitä neuvotteluja on pidetty koronapandemian aikana tuhkatiheään Säätytalolla.
Pöysti kertoo olevansa valmis jäämään pois hallituksen neuvotteluista oikeuskanslerin riippumattoman roolin vahvistamiseksi. Lisäksi hän ehdottaa harkittavaksi erillisen asiantuntijaelimen perustamista tekemään ennakkoarvioita lakiesitysten perustuslainmukaisuudesta.
Pöystin sinänsä ansiokas puolustuspuhe herättää uusia kysymyksiä. Edelleen voidaan keskustella siitä, olisiko hänen pitänyt kyetä arvioimaan paremmin lakiesityksen puutteet perustuslain näkökulmasta.
Sekin on hyvä kysymys, poikkeaako Suomen lainsäädäntö todella niin radikaalisti niiden meihin verrattavissa olevien maiden laeista, joissa liikkumisrajoituksissa ei ole nähty ongelmia.
Myös keskustelu oikeuskanslerin roolista jatkuu varmasti, kuten Pöysti itsekin toivoo.