Keskusta siirtyy uuden sukupolven aikaan
Keskustan puheenjohtajan vaali vahvistaa uuden sukupolven esiinmarssia puolueessa. Kaikki kärkiehdokkaat ovat iältään nuoria mutta politiikassa jo varsin kokeneita.
Toisen kauden kansanedustaja Katri Kulmuni valittiin keskustan johtoon viime syyskuussa 32 vuoden ikäisenä. Oulun puoluekokoukseen mennessä hän ehtii täyttää 33 vuotta.
Ensimmäiseksi Kulmunin haastajaksi ilmoittautunut Annika Saarikko on 36 vuoden ikäinen kolmannen kauden kansanedustaja.
Viime maanantaina kisaan ilmoittautunut toisen kauden kansanedustaja Petri Honkonen kuuluu 33-vuotiaana samaan ikäryhmään Kulmunin ja Saarikon kanssa.
Kolmikolla on muutakin yhteistä kuin ikä. Kaikki ovat suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon ja aloittaneet poliittisen toimintansa keskustan nuoriso- ja opiskelijajärjestöissä.
Kaikki kolme ovat toimineet myös keskustan johtotehtävissä. Saarikko oli puolueen varapuheenjohtaja 2010-2016. Kulmuni oli varapuheenjohtaja vuodesta 2016 viime syksyyn asti, jolloin hänet valittiin puheenjohtajaksi. Honkonen otti samassa kokouksessa Kulmunin paikan varapuheenjohtajana.
Nuoren sukupolven vahvasta noususta kertoo vielä sekin, että puolueen eduskuntaryhmää johtaa 34-vuotias Antti Kurvinen.
Rivien yhdistämistä helpottaa, jos ehdokkaat ja heidän tukijoukkonsa keskittyvät kehumaan omaa ehdokastaan muiden ehdokkaiden mollaamisen sijasta.
Keskustan tilannetta voidaankin verrata vuoteen 1980.
Paavo Väyrynen valittiin tuolloin puolueen puheenjohtajaksi 33-vuotiaana ja Seppo Kääriäinen puoluesihteeriksi 32-vuotiaana. Kaksikko nosti puolueen uuteen nousuun vastoin kaikkia ennusteita, joissa puolueelle povattiin auringonlaskua.
Sama urakka on edessä nytkin, ja sitä ryhtyvät vetämään yhtä nuoret voimat kuin 40 vuotta sitten.
Historia ei toistu, mutta siitä kannattaa ottaa oppia. Keskustan uusi nousu alkoi 1980-luvulla siitä, että Väyrynen ja Kääriäinen kykenivät yhdistämään puolueen.
Jako K- ja V-linjoihin haudattiin vähin äänin. Jaon syynä oli presidenttikysymys, joka ratkesi Mauno Koiviston (sd.) ylivoimaisen voiton myötä vuoden 1982 presidentinvaaleissa.
Johdon on kyettävä nytkin yhdistämään keskusta, kuka puheenjohtajaksi sitten valitaankin Oulun kokouksessa. Rivien yhdistämistä helpottaa, jos ehdokkaat ja heidän tukijoukkonsa keskittyvät kehumaan omaa ehdokastaan muiden ehdokkaiden mollaamisen sijasta.
Uuden sukupolven aatteellisuutta, intoa, tarmoa ja osaamista ei tarvitse epäillä. Se tarvitsee kuitenkin apua kokeneemmilta. Neli- ja viisikymppisten – seitsenkymppisistä puhumattakaan – on nyt ymmärrettävä oma roolinsa keskustan uuden polven tukijoina.
Vanhempien toimintaohjeeksi sopivat työelämän hyvät käytännöt. Erityisesti kannattaa muistaa ohje, jonka mukaan kehut pitää antaa julkisesti, neuvot ja moitteet kahden kesken.