Kansanvalta on puhunut
Elinkeinoministerin valinta tiukan äänestyksen jälkeen on johtanut tulkintoihin keskustan tilanteesta.
Äänten jakautuessa miltei tasan ulkopuoliset ovat jakaneet keskustalaisia monin eri luokituksin.
Puheet keskustan jakautumisesta kahtia ovat vahvasti ennenaikaisia ja liioiteltuja. Niitä on kuitenkin puolueen toiminnasta vastaavien syytä kuunnella herkällä korvalla.
Niin on miltä näyttää – hokemaa ei politiikassa pidä aliarvioida.
Keskustan poliittisessa kulttuurissa äänestys yksin ei osoita heikkoutta tai jakautumista.
Paljon riippuu siitä, koetaanko äänestystä edeltänyt keskustelu ja äänestyksen jälkeiset ratkaisut joukkoa kokoavaksi vai jakavaksi.
Politiikan yksi useimmin lainatuista lausahduksista on Johannes Virolaisen: ”Kansanvalta on puhunut, pulinat pois.
Hän sanoi näin Turussa Keskustapuolueen puoluekokouksessa kesällä 1980 hävittyään puheenjohtajaäänestyksen Paavo Väyryselle.
Lausahdusta lainataan ajoittain myös muodossa: ”Kansa on puhunut, pulinat pois.”
Yhtäkkiä arvioiden ei ole suurta eroa sillä, puhuuko kansa vai kansanvalta? Pääviestiksi on kuitenkin tulkittu jälkilause ”pulinat pois”.
Jälkimmäinen lause on ehdollinen ensimmäiselle, ja siinä lauseessa tärkein sana on kansanvalta.
Kun Virolainen puhui kansanvallasta, hän tarkoitti puheenjohtajaäänestystä edeltänyttä prosessia. Prosessi teki äänestyspäätöksestä kunnioitettavan ja sitovan.
Keskustapuolueessa oli käyty monen kuukauden mittaista avointa, aika ajoin satuttavaa ja repivääkin keskustelua puheenjohtajavalinnasta.
Kokouspaikalla keskustelu jatkui. Puheenvuoroja käytettiin kymmeniä. Käytäväpuheita ja -keskusteluja oli tuhansia.
Se oli kansan puhetta ja kansanvaltaa, joka huipentui äänestykseen puheenjohtajasta.
Keskustapuolue uskalsi poliittisen kulttuurinsa mukaisesti tuoda esille erilaiset näkemykset ja keskustella niistä avoimesti.
Puolueella oli myös tahtoa ja kykyä organisoida keskustelu, yhdistää suora ja edustuksellinen kansanvalta.
Äänestystuloksen perusteella Keskustapuolue oli kahtia, mutta henkisesti äänestys yhdisti.
Kansanliike osoitti henkisen ja järjestöllinen voimansa sekä ennen että jälkeen äänestysratkaisun.
Moni muu puolue olisi hajonnut, kun päätöksessä vaikuttivat niin järki kuin tunteet.
Äänestystuloksen perusteella Keskustapuolue oli kahtia, mutta henkisesti äänestys yhdisti.
Puolue ei hajonnut. Ansiota pitää antaa kansanvaltaiselle prosessille, mutta sekään ei olisi riittänyt, jos ei olisi hyvää häviäjää. Mutta tarvittiin myös hyvä voittaja.
Hyvälle häviäjälle, Johannes Virolaiselle kuuluu antaa kunniaa.
Tunnustus pitää antaa myös voittajalle, Paavo Väyryselle. Hänen tehtäväkseen jäi joukkojen kokoaminen.
Työtä helpotti ja jälkipuheiden tarvetta vähensi äänestystä edeltänyt pitkä ja perusteellinen keskustelu.
Historiallisesti tarkastellen on mielenkiintoista, miten suuri ylpeyden aihe Keskustapuolueelle ja Suomen Keskustalle 1980 prosessi on ollut ja on.
Yhdistävä tekijä ei ollut vain äänestys, vaan sitä edeltänyt ja sitä seurannut puolueen ja puoluejohdon toiminta.
Kansanvallassa tärkeintä on keskustelu, joka tarvittaessa huipentuu äänestykseen. Puhuttujen puheiden jälkeen pulinat on helpompi jättää pois.