EU:n elpymisrahaston vakinaistaminen on tuomittu epäonnistumaan
Euroopan keskustapankin (EKP) pääjohtaja Chirstine Lagarden ehdotti ranskalaisen Le Monde -lehden haastattelussa, että EU:n elpymisrahastosta tehtäisiin pysyvä työkalu mahdollisten uusien kriisien varalle. Toiveensa pääjohtaja suuntasi EU-johtajille.
Lagarden ehdotus on saanut kylmän vastaanoton – ja syystäkin. Monissa EU:n jäsenmaissa, myös Suomessa, EU:n elpymisrahasto hyväksyttiin pitkin hampain. Eikä vähiten siksi, että sopimus itsessään venytti jo EU:n perussopimuksen rajoja.
Päätös EU:n elpymisrahastosta edellyttää jäsenvaltioilta yksimielistä päätöstä. Koronakriisin keskellä tällainen päätös saatiin punnerrettua kasaa. Jäsenmaille vakuutettiin tuolloin, että ratkaisu on ainutkertainen ja kertaluontoinen.
Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia päätöksiä, mutta liika on liikaa. EKP:n pääjohtajan ulostulo osoittaa umpisurkeaa poliittista pelisilmää.
EU-maissa pitäisi nyt keskustella siitä, mihin elpymisrahoja kannattaa käyttää, jotta niiden vaikutus Euroopan talouteen olisi paras mahdollinen. Lagarden ulostulo myötä keskustelu siirtyy väistämättä – ainakin hetkeksi – takaisin enemmän juupas- eipäs – tasolle. Tällainen hedelmätön väittely ei ole kenellekään eduksi.
Vientivetoisena maana Suomen etu on, että Eurooppa nousee koronakurjimuksesta jaloilleen mahdollisimman nopeasti. Vaikka Suomi on taloudellisesti selvinnyt koronakriisistä paremmin kuin monet muut maat, tilanne kääntyy vääjäämättä huonommaksi, jos EU-maat eivät nouse jaloilleen koronakriisin jälkeen.
Suomi ei ole erillinen saareke, johon maailmantalouden heilahdukset eivät vaikuta. Se on koettu ja nähty moneen kertaan. Tämän ei pitäisi olla uutinen kenellekään.
Suomen ja erityisesti sen vientiteollisuuden kannalta on tärkeää, että EU-maiden talous palaa kasvu-uralle. Elpymisrahastosta myönnettävät varat on tarkoitettu juuri tähän tarkoitukseen. Viisaasti käytettynä rahat palautuvat moninkertaisena takaisin.
Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia päätöksiä, mutta liika on liikaa. EKP:n pääjohtajan ulostulo osoittaa umpisurkeaa poliittista pelisilmää.
Keskusta on kertonut puoluejohdon suulla yksiselitteisesti, että se ei hyväksy EKP:n pääjohtajan Chirstine Lagarden esitystä. Puoluetta sitoo myös puoluekokouksen linjaukset.
Keskusta ei siis tule olemaan mukana sellaisessa hallituksessa, joka päättää tehdä EU:n elpymisrahastosta pysyvän välineen. Puolueen linja on tässä asiassa täysin yksiselitteinen.
Hallituskumppaneille keskustan tiukka suhtautuminen ei tule yllätyksenä. Elpymisrahaston perustaminen koronan jälkihoitoon aiheutti keskustan leirissä jo niin paljon parranpärinää ja vastusta, että se ei voinut jäädä kenellekään epäselväksi.
Perustelut koronakriisin taloudelliseen jälkihoitoon olivat kuitenkin niin vahvat, että keskustakin päätyi kannattamaan elpymisrahastoa.
Poliittinen keskustelu EU:n elpymisrahaston vakiinnuttamista keskellä koronakriisiä on täysin turha. Päätöstä, jolla elpymisrahastosta tehtäisiin pysyvä mekanismi, ei tule.
Puolueet ja niiden johtajat käyttivät poliittista pääomaa ensimmäisellä kierroksella jo maksimimäärän. Tämä pitäisi tiedostaa myös Euroopan keskuspankissa.
