Puuttuvat palvelut
Jonkinasteinen haloo syntyi siitä, että asiakasta oli ABC-asemalla pyydetty itse lämmittämään lihapiirakkansa. Kas, jos kassamyyjä lähtee siitä keittiöön lämmittämään, niin jono ei vedä.
Jono nyt ei vedä muutenkaan, ei koskaan. Olen puolijoutilas, eikä minulla olisi mihinkään kiire, mutta joka kesä kiehun raivosta jossain kahvilajonossa.
Edellä olevat tuijottavat pullavitriiniä ilman ajatustakaan. Kun tulee heidän vuoronsa, alkaa pullan arpominen.
Olen joskus omalla vuorollani kysynyt kuuluvasti että onko gluteenitonta kahvia.
Maksutapahtuma käy mainoksissa kätevästi pankkikorttia tai puhelinta vilauttamalla.
Todellisessa elämässä asiakas kaivaa lompakostaan, jonka etsiminen on oma ohjelmanumeronsa, kolikoita, joiden yhteissumma ei yllä vaadittuun.
Ne sullotaan takaisin lompakkoon, joka täytyy uudelleen kaivaa käsilaukusta/perstaskusta ja riemastunein elein vetäistään seteli. Onhan näitä!
Oletusarvo on myös se, että kahvit juotuaan ja itse lämmitetyt lihapiirakat syötyään asiakas siivoaa astiat pöydästä.
Hyväksi olisi, jos saatavilla olisi joku Sinipiika, jolla voisi pyyhkäistä lattiaakin siinä samalla.
Kausityöntekijä vaihtoi kerran minulle renkaat. Ne toiset renkaat olivat pitkin hallia. Poika sanoi, että nyt se on valmis.
Kerroin sen olevan valmis sitten, kun hän on merkinnyt renkaisiin VE, VT, OE ja OT. Ne tarkoittavat renkaiden paikkaa auton alla.
Ja nostanut sitten renkaat autoon, kernaasti muovipussitettuina, sitten on valmis.
Nuori ei voi kaikkea tietää, opettaa täytyy. Katselin TET-poikia tavaratalossa hyllyttämässä.
Asiakas, ajattelematon rouva, meni heiltä kysymään jonkin tuotteen sijaintia. Olisi pitänyt ymmärtää, että eiväthän nämä tiedä.
Mutta olisi pitänyt työnopastajankin jotain neuvoa. Nyt pojat kohauttelivat olkapäitään ja ananaspurkit menivät hyllyyn.
Tolkun poika olisi tietenkin lähtenyt etsimään, jos ei tuotetta, niin ammattimyyjää, joka olisi tiennyt.
Ymmärrän talouden lainalaisuuksia hieman.
Esimerkiksi minimipalkka vei nuorisotyöpaikat. Kukapa enää lähtisikään satasen kuukausipalkalla lapsenlikaksi tai juoksutytöksi.
Kukapa enää tankkaisi seitsemän markan päiväpalkalla autoja. Minäpä olen senkin tehnyt.
Kädet likaantuivat, mutta ihmiset palveltiin. Eikä ollut aikaa syrjäytyä.