Mitä ei saa sanoa

Pakina

Ajat ovat muuttuneet. Aika paljon saa sanoa vieläkin, joskin ammattimaiset mielensä pahoittajat päivystävät netissä. Pelätään ”somemyrskyä”. Toistan itseäni, pelätty somemyrsky on kolmensadan trollin yhteisö.

Joskus on vain pakko lukea tavallisen lehtijutun kommenttiketjuja. Viimeistään viidennen kommentin kohdalla lähdetään asiasta.

On ilkeyttä, on putinismia, on silkkaa tyhmyyttä ja ihan vain aikansa kuluksi kettuilua. Vältän somea.

Turkin ukko alkoi Nato-jarrutuksessaan jo määräillä Yleisradiota. Näille pelleille ei saa kyllä antaa yhtään siimaa. Oikeus ja kohtuus olisi, että Putinin kanssa veljeilevä häirikkö lentäisi itse Natosta pihalle. 

Mitenkäs SAK? Viitisenkymmentä vuotta sitten työpaikkojen seinille ilmestyi julisteita Älä osta Espanjasta, älä matkusta Espanjaan. Yhteispohjoismainen boikotti päättyi vähän nolosti, kun ruotsalaisia ammattiyhdistyspamppuja kuvattiin Espanjan hiekkarannalla. 

Mutta nyt Turkki. Vastuullinen kansalainen ei matkustaisi nyt Turkkiin, mutta sinnehän halpisturistit oikein hinkuavat. Sikäläiset verot menevät kaikki sotakassaan, Syyriassa on syytä olla huolissaan.

Samaan aikaan toisaalla, Suomessa, tänne muuttaneet turkkilaiset painavat grilliyrittäjinä pitkää päivää ja osallistuvat Suomen kansantalouden pyörittämiseen. Silti jotkut natsipöljät spreijailevat heidän kioskiensa seiniä.

Menkääpä vieraaseen maahan myymään omia perinneruokiamme. Vaikkapa mämmiä. Voi tulla äitiä ikävä.

Onneksemme virkavaltaisuus ja –intoisuus ei ole kadonnut maastamme. On työvoimapulaa, on työhaluisia ukrainalaisia, mutta heille ei saada aikaan edes väliaikaisia henkilötunnuksia.

Tarkastustoiminta on kaikista tärkeintä. Aina löytyy vallanhaluinen kyykyttäjä vahtimaan jotain pikkuasiaansa.

Se oli kiva, kun oli pyöriäistarkastajan virka, nyt keskitytään taas olennaiseen. Tulla tupsahtaa kompostintarkastaja pihaan. Sakotus- ja vangitsemisoikeutta ei ole, vielä.

Ja määrittele komposti. Mitä jos tarkastaja pääsisi vilkaisemaan työhuoneeni ovesta…

Minä haluaisin shortsitarkastajaksi. Torilla näkee aikuisia miehiä polvihousuissa. Holkkipolvet, eikö teillä ole kotona kokovartalopeiliä.

Niin on kahvilassa hyvää lohipiirakkaa, mutta ruokahalu menee, enkä edes mainitse muijianne. 

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen