Kirjan ahdinko

Toisaalta en saisi ollenkaan valittaa, koska vanhan vallan aikana en olisi saanut kirjojani julki.

Siunattu digipainaminen teki pienkustantamisen mahdolliseksi. Niinpä olen tehnyt kirjoja useamman kirjan vuosivauhdilla. Niitä sanotaan kirjoiksi, vaikka moni nyrpistää nenäänsä.

Jos kirjoittaisin kulttuuriväelle kelpaavia kirjoja, tekisin niitä vuositolkulla. Kustannusvirkailija, laadun tae, kirjoituttaisi sitä moneen kertaan, jos yleensä kuuluisin siihen prosentin vähemmistöön, jonka kirja hyväksyttäisiin edes työstettäväksi.

Saisin sen joskus valmiiksi. Keskiansioni olisi kirjailijoiden keskiansio, parituhatta euroa vuodessa.

Joskus voisin saada apurahan, keskustalaisena kuitenkin huonosti niitäkin. Eläisin kurjaa taiteilijaelämää, joisin romanttisesti kynttilän valossa kyykkyviiniä ja olisin varmaankin sotealueen paras niinkuttaja.

Alueellisen lehden kulttuuritoimitus sentään pönkittäisi egoani valokuvilla, joissa katson haaveellisesti kaukaisuuteen. Arvostelun kirjoittanut akka löytäisi kirjasta merkityksiä, joita siellä ei ollut tarkoitus olla.

Nyt, kun omistan kirjojeni kustantamon, minun ei tarvitse neuvotella kuin kirjojen jakelijoiden kanssa. Itse tehty oikoluku on parempitasoista kuin suurten kustantamojen hutilointi. Kirjat painetaan Suomessa, eikä EU:ssa, niin kuin häveliäästi ilmoitetaan kun on materiaali laitettu Baltiaan.

Myyn niitä niin, että tappiota ei tule. Ei tule suuria voittojakaan, mutta ehkä yllän kirjailijan keskiansiotason, sen kahden tuhannen euron vuositulon, päälle.

Isänpäivän alla olin kirjakaupassa signeeraamassa. Kyllä, ihmiset ostavat huonoa ja härskiä huumoria, koska iskät tykkäävät. Mutta loppuvuoden sesongissa ne on myytävä, eivät ole klassikoita, ensi vuonna halutaan uutta. Kirjan kierto on melkein kuin aikakauslehdellä.

Kirjakaupassa kimppuuni hyökkäsi mielenterveyspotilas, eläköön avohoito, joka paheksui, paitsi minua henkilönä, myös sitä, että kirjojeni lehti-ilmoitukset maksetaan verovaroista. Tämä tieto oli hieman yllättävä, mutta kiitos satavuotias Suomi!

Kaikkien kirjojen ja kirjailijoiden puolesta sydämestäni otti ilmaiskirppiksen tiedote. Sinne sai viedä kiertoon kaikkea muuta paitsi kirjoja. Siinä lohduton kuva, kirja ei kelpaa ilmaiseksikaan.