Kipeät kassit

Pakina

Kun täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolella meistä kuitenkin enemmistö asuu, niin eihän me, herranjesta, ymmärretä kaupunkien metkuja.

Meistä on edelleenkin se mielikuva, että jos tullaan Helsinkiin, niin karvahatut päässä höpöttämään jotain tieasiaa.

Kädessämme kannamme vaneriaskia, jossa on voitaleipää ja lähes rikollista naudanlihaa. Joku julma on voinut ampua riistaakin.

Maaseudulla ollaan raittiita, se tyhjä viinapullo eväsmaitoa varten on vuosikymmeniä vanha, juopon enon peruja.

Helsinkiläisillä on Stockmann.

Niin hienojen ja rikkaiden, kukaties ruotsia puhuvien ja turkiksiin pukeutuvien aatelisten paikka, ettei uskalla edes ovesta sinne kurkistaa.

Mutta ei ole ongelmatonta vallasväen elämäkään. Herra Stockmann on alkanut palkita asiakkaita kangaskasseilla. Ne ovat erivärisiä.

Väri määräytyy ostosmäärän mukaan.

Kassin väristä asiantuntija voi päätellä kenellä on pätäkkää ja kuka on ihan vain Helsingin mäkitupalaisia, yksilehmäisiä kuten maalla sanottaisiin.

Tohtiiko kirjoittaa, että niin totta, se voi olla Helsingin Senior Advisorilla aikamoinen lehmä se Hjördis. Hemfru med likör

Joku jo ehdotti, että Tokmanni joka on junttien Stockmann, voisi jakaa erivärisiä ämpäreitä, koska me maalaisethan menemme niistä sekaisin.

Arvo on euron, mutta olemme siis ahneita maalaisia.

Kohta maakunnissakin päästää kadehtimaan värejä, joilla kerrotaan ostovoimasta.

Siellä menee emäntä massikanpunaisen ämpärin kanssa, mikä lie tukiaiskeinottelija.

Tämä on siis mennyt kipeäksi. Ei pelkästään kassien kanssa.

Muovikassi on kuulemma oikein paha. Se maksaa 20 senttiä, pitäisi olla kangaskassi.

Lapsuudesta muistan rouvien ikuisesti kestäneet nahkapalakassit. Siis aivan kauheaa, nahkahan oli eläimestä lähtöisin, kriisiapua sinne kasvisravintolan niinku-piiriin!

Koska olen hyvä ihminen, voitin Unicefin arpajaisista kassin, joka on tehty viidestä tyhjästä

muovipullosta. On sellaista kierrätystä, että antaa anteeksi autoilun.

Kasseja kipeämpi ongelma ovat käsilaukut. Nahkalaukku oikein paha, muovilaukku vielä pahempi.

Juuttipussi olisi kiva, mutta kun se ei ole merkkilaukku.

Merkkilaukku maksaa tuhansia euroja, tuhannet eurot saa helposti pikavipillä.

Kaikkiin ongelmiin on ratkaisu, ehkä vielä Stockmannin eriarvoistaviin kasseihinkin.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen