Näkökulma: Lappeenrannan kädenlämpöinen puoluekokous antoi keskustajohdolle työrauhan

Sanotaan se nyt alkuun ihan suoraan: keskustan viikonloppuna Lappeenrannassa pitämä puoluekokous ei jää niin sanottujen suurten puoluekokousten joukkoon.

Kisapuiston jäähallin kädenlämpöisessä kokouksessa mikään aikakausi ei päättynyt eikä uusi alkanut. Puoluejohdosta ei vaihdettu ketään eikä kovin suuria tunteita koettu muutenkaan.

Myöskään hallitusta ei juuri haukuttu eikä asiakysymyksistä merkittävästi väännetty – lukuun ottamatta perustuloa, jota keskustanuoret puolustivat väkevästi puoluejohdon nuivasta suhtautumisesta huolimatta.

Viimeisin, Ylen Taloustutkimuksella teettämä kannatusmittaus näytti keskustalle juuri ennen puoluekokousta melko tylyä 12,1 prosentin lukemaa. Kun eduskuntavaaleihin on enää vajaa vuosi, syvällisempäänkin itsetutkiskeluun olisi saattanut olla aihetta.

Kunnollista linjakeskustelua puoluekokouksissa syntyy yleensä vain henkilövaalien kautta. Kun nykyisellä puheenjohtajalla Annika Saarikolla on takanaan vasta kaksi vuotta, todelliseen puheenjohtajakisaan ei ollut aineksia.

Toki 75-vuotias puolueveteraani Paavo Väyrynen itseään keskustan johtoon jälleen tarjosi, mutta kovin vakavasti otettavasta yrityksestä ei ollut kyse.

Poliitikkona parhaat päivänsä jo 1980-luvulla nähnyt Väyrynen sai kuitenkin puheenjohtajan vaalissa 151 ääntä, joiden takaa löytynee myös tyytymättömyyttä puolueen linjaan ja nykyiseen johtoon. Edellisen puheenjohtajan Katri Kulmunin kohtalokaan ei ole vielä kaikilta hänen kannattajiltaan unohtunut. Protestihenkeä osoittivat myös puheenjohtajan vaalissa annetut 25 tyhjää ääntä.

Varapuheenjohtajinakin jatkaa entinen kolmikko Petri Honkonen, Markus Lohi ja Riikka Pakarinen. Vaalissa äänestettiin kerralla kolmea ehdokasta, ja eniten ääniä kuittasi Pakarinen. Haastajista lähimmäs valintaa pääsi toiseksi suurimman keskustapiirin Etelä-Pohjanmaan vahvalla tuella kansanedustaja Mikko Savola.

Puolue-eliitin kasvojen vaihdoksiin ei ollut isompaa tarvetta ehkä siksikään, että niitä on kyllä viime vuosina nähty.

Keskustan puheenjohtajia on nähty meneillään olevalla vaalikaudella kolme, valtiovarainministereitä ja tiede- ja kulttuuriministereitä neljä ja elinkeino- ja maa- metsätalousministereitäkin kaksi. Eduskunnan puhemiehen nuijakin on kiertänyt Matti Vanhaselta Anu Vehviläiselle ja takaisin.

Pysyvyyttäkin toki löytyy: puolustusministerin paikan on saanut pitää koko vaalikauden luultavasti tämän hetken suosituin keskustapoliitikko Antti Kaikkonen. Puoluesihteeriksi kukitettiin Lappeenrannassa jo kolmatta kertaa Riikka Pirkkalainen, jolla on näyttöä gallupien selättämisestä kunta- ja aluevaaleissa.

Suurimman mediahuomion Lappeenrannassa sai puheenjohtaja Saarikon kokouksen alkajaisiksi tekemä avaus ”erityistalousalueista”.

Kankean termin taustalta löytyy ajatus idänkaupan tyrehtymisestä kärsivän Itä-Suomen tai suurten etäisyyksien ja harvaan asutun Pohjois-Suomen tukemisesta esimerkiksi verohelpotuksin.

Ajatus ei ole tietenkään mitenkään uusi, mutta suomalaiselle perustuslailliselle järjestykselle nykyisellään vieras. Valtiovarainministeriössä on perinteisesti suhtauduttu vastaaviin pohdiskeluihin nuivasti ja eduskunnan perustuslakivaliokunnassa erityistalousalueille voisi tulla tukalat paikat.

Avauksen ydin on kuitenkin sen perikeskustalaisuudessa. Keskusta pystyy sillä erottumaan talouspoliittisesti muuten hyvin lähellä olevasta kokoomuksesta, jonka poliittiseen retoriikkaan aluepolitiikka erilaisine johdannaisineen ei istu. Vasemmistoliitossakin erityistalousalueet ehdittiin jo tyrmätä Suomen sisäisinä ”veroparatiiseina”.

Konkretiaa Saarikolla oli tarjota erityistalousalueiden ympärille toistaiseksi hyvin vähän. Keskusta aikoo tehdä asiasta kuitenkin keskeisen eduskuntavaaliteemansa, joten aiheesta kuultaneen vielä. Kokousväeltä avaus sai vuolaat kehut ja kiitokset.

Uutuutena itselleen keskusta esitteli Lappeenrannassa sähköisen äänestyksen. Se ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä tuloksia jouduttiin odottelemaan pitkään sovelluksen käyttöön liittyneiden ongelmien vuoksi.

Keskustan puoluekokouksissa menettelytapavaliokuntaa aiemmin johtanut keskipohjalainen keskustavaikuttaja Antti Hietaniemi ei pitänyt ilmenneitä ongelmia mitenkään dramaattisina.

Hietaniemen mukaan ne johtuivat enemmänkin kokouspaikan verkon kapasiteetin riittämättömyydestä kuin menetelmän monimutkaisuudesta. Puoluekokouskonkarin mielestä sähköistä äänestämistä kannattaa ilman muuta kehittää edelleen ja jatkaa.

Vaikka media kaipaa puoluekokouksista aina suurta henkilödraamaa ja linjakiistoja, Lappeenrannan kokouksen tietty ”kädenlämpöisyys” on varmasti eduskuntavaaleja ajatellen keskustalle myös tietynlainen vahvuus.

Korona-ajan etäkokousten ja Teams-palaverien jälkeen keskustalaisen yhteisöllisyyden kokemukselle oli mitä ilmeisimmin valtava tilaus. Sosiaalisuuden paluu ja korona-ajan henkinen taakse jäänti näkyi siinäkin, että maskeja ei kokousväen kasvoilla enää näkynyt.

Keskustaväki näyttää samalla sisäistäneen täysin, ettei oppositioon lähdöllä uhkailu tule enää näissä oloissa ja tässä vaiheessa vaalikautta kyseeseen. Samalla on ymmärretty, että omat joukot hallituksessa ovat tehneet vaikeina aikoina nyrkit savessa kaikkensa, eikä kipeille ja valtiota velkaannuttaville päätöksille ole ollut todellisuudessa vaihtoehtoa.

Kymmenen kuukauden päässä häämöttävistä eduskuntavaaleista ei taatusti tule keskustalle helpot, mutta sisäisten riitojen repimänä niihin valmistautuminen olisi monin verroin vaikeampaa.