Kunnissa katsotaan lähelle
Kulunut vuosi on korostanut elämän perusasioiden arvostusta: lähiympäristöä, luontoa ja ihmissuhteita.
Monet noihin liittyvät asiat ovat kiinni isoista tekijöistä, mutta myös omista arkipäiväisistä valinnoista: mitä syön, miten liikun, millaista vapaa-aikaa vietän, ketä äänestän.
Niin, ketä äänestän. Kunnissa tehdään päätöksiä, joilla on merkitystä meidän jokaisen arkeen.
Kunnat päättävät muun muassa kirjaston toiminnasta, kiinteistö- ja kunnallisverosta ja siitä, miten katuvalot palavat. Kunnissa päätetään myös elinkeinopolitiikasta, koulujen ruokatarjonnasta ja uimahallin lippujen hinnoista. Arki tehdään kunnissa.
Kuntien työlistalla on paljon muita tärkeitä asioita kuin maahanmuuttajat, elvytysrahasto tai tieto siitä, kuka ei käskenyt käyttää maskia keväällä.
On selvää, että valtakunnalliset päätökset asettavat reunaehdot kuntien päätöksille, mutta näiden reunaehtojen sisälle jäävästä päätöksenteosta on nyt kysymys. Kuntavaaleissa valitaan siihen työhön kuntien päätöksentekijöitä.
Näille päätöksentekijöille on tärkeintä nähdä lähelle. Kuntalain mukainen asukkaiden hyvinvoinnin ja alueen elinvoiman edistämisen velvoite vaatii sitä.
Juuri tämä lähelle näkeminen antaa sitä sisältöä päätöksentekoon. Arjessa näkyvät tavalliset asiat. Näistä asioistahan kunnissa päätetään.
Kaikki ei ole myöskään kunnossa, jos kuntavaaleihin ei saada ehdokkaita ja kiinnostus luottamustehtäviä kohtaan jää vähäiseksi. Viime vaaleissa ehdokkaiden lukumäärä pieneni lähes 10 prosenttia.
Kunta ei voi olla vain viranomainen ja palveluiden tuottaja. Kunnan on palattava juurilleen ja oltava ihmisten yhteisö, jossa yhteiset asiat kiinnostavat.
Valtuustojen tulisi olla mahdollisimman pitkälle kuntalaistensa näköisiä, eli edustettuina tulisi olla niin nuoria aikuisia, työssä käyviä kuin jo työelämän jättäneitä.
Olisi hienoa, jos puolueet ja ehdokkaat keskittyisivät tuomaan esille omia ajatuksiaan, huolenaiheita ja ratkaisuja. Helpompaa on tietenkin arvostella muita, mutta rakentavaa se ei ole.
Tuleva aika kuntapäättäjänä tuskin on helpompaa kuin tämä aika ja silloin yhteistyö on voimaa. Ja yhteistyötä on helpompi rakentaa sovun, kuin riitelyn päälle.
Tuleva aika kuntapäättäjänä tuskin on helpompaa kuin tämä aika.
Tulevaisuuden päätökset tehdään joukkuepelinä.
Joukkueet koostuvat osaamiseltaan ja kiinnostuksiltaan erilaisista pelaajista. Joukkue koostuu siis aktiivisista kuntalaisista, asioista kiinnostuneista ihmisistä, jotka haluavat parantaa kuntalaisten mahdollisuuksia hyvään elämään, vauvasta vaariin ja muoriin.
Hyvän joukkuepelaajan luonnekuvaan sopii arvot, avoimuus, sosiaalisuus ja positiivinen elämänkatsomus.
Tämän kaltaisessa ihmisessä on päällimmäisinä taitoina kyky nähdä syitä seurauksineen, omata hyvät käytöstavat ja osata keskustella siltoja rakentaen, ei niitä polttaen.
Viime aikoina keskusteleluissa suureksi asiaksi on noussut some.
Se on mahdollistanut jokaiselle kommentoijan ja poliittisen vaikuttajan roolin ilman vaaleihin osallistumista. Somen ansiot ja heikkoudet, nekin jo tunnemme.
Moni meistä korostaa, että olemme maltillinen keskitien puolue. Vierastamme äärimielipiteitä ja mustavalkoisuutta. Silti ehkä moni keskustalainen pohtii sydämessään, että pärjääkö maltilla, sovinnolla ja keskitiellä jatkossa vai jäämmekö tällä metodilla muiden jalkoihin.
Sinä olet ja me olemme keskikentän osaavia, aktiivisia ja hyväkäytöksisiä pelaajia.
Pärjäämme, pärjäämme varmasti. Ja vaihdosta saapuu vielä usein myös lisää energiaa ja uusia näkemyksiä.