Luontosuhde vaatii vaalimista

Eränkäynti ei ole suomalaisille pelkästään rakas harrastus, vaan monelle meistä myös elämäntapa. Pohjoisessa sillä on edelleen myös taloudellistakin merkitystä.

Suomessa on yli 300 000 metsästäjää ja viimeisinä vuosina on ollut ilahduttavaa, että myös naisten määrä harrastajakunnassa on kasvanut. Kalastavia suomalaisia taas on noin 1,5 miljoonaa, joten voimme puhua kansallislajistamme. Tähän päälle tulevat vielä marjastajat ja sienestäjät.

Olen itse hyvin kiitollinen, koska olen saanut elää elämää, jossa pääosa omista ruokatarpeista hankitaan metsistä.

Kaikilla ei tällaiseen ole mahdollisuutta, mutta jokainen meistä voi täydentää omaa ruokavaliotaan metsästyksellä, kalastuksella ja keräilyllä mikäli niin tahtoo.

Kun tällaisesta kertoo ihmisille maailmalla, on seurauksena yleensä epäusko. Monen on mahdotonta ymmärtää, kuinka puhdas luontomme on ja että luonnosta hankittujen elintarvikkeiden syöminen on turvallista.

Tällä viikolla harvaan asutun maaseudun parlamentaarinen työryhmä antoi esityksensä liittyen erätalouteen.

Onnistuin saamaan työryhmässä läpi useita minulle tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi vapaan metsästysoikeuden säilyttämisen sekä Ylä-Lapin kuntalaisten kalastusoikeuksien palauttamisen.

Kansallispuistoihin, retkeilyalueille ja monikäyttömetsiin rakennetun infrastruktuurin kunnossapidon korjausvelkaa esitettiin myös katettavaksi. Tämä tarkoittaa noin 40 miljoonan euron panostusta, josta suurin osa kohdentuu Suomen harvaan asutuille seuduille.

Turistien on tärkeää ymmärtää, että nämä rakenteet eivät ole ilmaisia. Aina kun pistät laavulla tulet palamaan, on joku kantanut ne puut sinne kairaan.

Työryhmä teki monia muitakin tärkeitä ehdotuksia, joiden tarkoitus on toisaalta turvata paikkakuntalaisten oikeudet omaan lähiluontoonsa sekä samalla varmistaa, että Suomesta voidaan kehittää maailman erämatkailun kärkimaa. Tämä on meille iso mahdollisuus.

Olen myös toisaalta huolissani eränkäyntikulttuurin tulevaisuudesta.

Maailmalla vajaa luontosuhde on jo luokiteltu oireyhtymäksi ja Suomessakin ollaan tiellä, jossa kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole tervettä suhdetta luontoon. Asiaan tulisi panostaa kouluissa nykyistä enemmän ja tarjota lapsille mahdollisuus realistisen luontosuhteen rakentamiseen.

Jos luontosuhde romantisoituu, ollaan vakavissa ongelmissa. Tämä on jo nähtävissä esimerkiksi sellaisten järjestöjen kuin Animalia ja Oikeutta Eläimille toiminnassa.

Luontoa tulee arvostaa ja kunnioittaa mutta samalla ymmärtää, että se on raaka ja vailla omaatuntoa. Metsällä ihmisen ampuma kanalintu kokee varmasti vähemmän kärsimystä, kuin kanahaukan kynsissä menehtyvä.

Pidetään siis yhdessä terveestä luontosuhteestamme huolta ja muistetaan ottaa ne lapset mukaan metsään. Tärkeiden taitojen oppimisen lisäksi siellä on nimittäin erittäin kivaakin.