Ympäristöaktivismi menee päin mäntyä
Minä en välitä siitä, miltä eduskuntatalo näyttää. Punainen on varsin hieno väri muutenkin. Väliä on vain sillä, mitä eduskuntatalossa tapahtuu.
Väliä on sillä, millaisia päätöksiä siellä tehdään ympäristön säilyttämiseksi. Väliä on sillä, onko maapallo vielä elinkelpoinen paikka myös minun sukupolveni jälkeläisille. Ja sillä, säilyykö luonnon monimuotoisuus ja lajikirjo värikkäänä.
Siksi olen vihainen. Olen vihainen siitä, että aina vain uudestaan tärkeät luontoarvot ja ratkaisut hukkuvat riehumisen ja meuhkaamisen alle. Olen vihainen, koska jälleen kerran ympäristön kriisitilaa käytetään tekopyhän kunnianmetsästyksen työkaluna.
Erilaisia keitonheittelijöitä, tiellä istujia ja eduskuntatalon tahrijoita löytyy kyllä joka lähtöön. On järjettömän helppoa sanoa sekasyöjälle ”olet murhaaja” sen sijaan, että totuttaisi häntä rauhassa ajatukseen kasvisvaihtoehtojen kokeilemisesta.
Ympäristökeskusteluun haetaan nyt tarkoituksella vastakkainasettelua. Varmasti se hetkessä tuntuu innostavammalta ja me vastaan he -asetelma nostaa oman ryhmän yhteishenkeä.
Räväkän ja kohauttavan tempauksen seurauksena saadut kannustukset ja kehut ylläpitävät motivaatiota jatkaa vaikuttamista tulevaisuudessakin.
Tämänkaltaisen ympäristöaktivismin ongelmana kuitenkin on, että suuressa mittakaavassa se aiheuttaa ympäristölle enemmän haittaa kuin hyötyä. Julkisen omaisuuden turmeleminen tai muunlainen elämisen ja kulkemisen häiritseminen suututtaa ihmisiä ja herättää vastarintaa.
Ainoat ihailijat ovat he, jotka olivat myötämielisiä jo ennen tempausta. Mitä tällä siis saavutetaan?
Seläntaputuksia. Oman piirin sisäistä ihailua. Ehkä jopa sankaristatus. Niitä sillä saavutetaan.
Positiivisia muutoksia valtiotason päätöksiin? Ei juuri laisinkaan. Sellaisia saavutetaan kärsivällisyydellä, taitavalla argumentaatiolla, yhteistyöllä, kuuntelulla, ymmärryksellä, kunnioituksella ja pitkäjänteisellä työllä.
Ymmärrän, että meillä on kiire. Maassa makaaminen ja tavaroiden rikkominen ei auttanut kuitenkaan silloin, kun kyse oli vielä päiväkotivaatteiden päällepanosta aamuisin. Ei se auta nytkään.
Siksi vihreän vaikuttamisen olisi korkea aika kääntää uusi asiallinen, kohtelias ja yhteistyöhaluinen lehti kirjassaan.
Emmehän myy luontoamme sankaristatuksen vuoksi?
Venla Österberg
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/