Yhteinen katsomusopetus synnyttäisi uusia ongelmia

Mielipide

Ylen (7.1.) kyselyn mukaan enemmistö  suomalaisista haluaisi yhdistää uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen kaikille yhteiseksi oppiaineeksi, jossa tutustutaan maailman uskontoihin katsomuksesta riippumatta.

Myös opetusministeri Li Andersson kannattaa tällaisen muutoksen selvittämistä.

Suomessa uskonnonopetus on järjestetty uskonnonvapauden pohjalta. Lähtökohtaisesti perheen katsomus määrittää, mitä uskontoa tai katsomusainetta lapsi opiskelee.

Tämä on linjassa myös perusopetuslain sekä YK:n lasten oikeuksien sopimuksen kanssa, joiden mukaan lapsen kasvatusvastuu on ensisijaisesti hänen huoltajillaan.

Jos perheen katsomusta ei enää huomioitaisi, kaventaisi se merkittävästi uskonnonvapauden toteutumista niin uskontoihin kuuluvien kuin niihin kuulumattomienkin osalta.

Tilanne olisi haastava myös pedagogisesti. Oppimisen kannalta on tarkoituksenmukaista aloittaa tutuista asioista ja edetä vieraampaan.

Mitä olisivat ne kaikille oppilaille tutut ja yhteiset sisällöt, josta lähtien uusi oppiaine rakentuisi?

Viime vuosina maassamme on käyty keskustelua muun muassa suvivirren laulamisesta koulun kevätjuhlassa.

Siirtyisikö ideologinen ristiriita koskemaan jatkossa myös yhteisen oppiaineen sisältöjä ja pedagogiikkaa?

Näin on tapahtunut esimerkiksi Norjassa, jossa yhteisen katsomusaineen sisältö aiheuttaa jatkuvia kiistoja (Kaleva 7.1.).

Yhteiskunnan näkökulmasta on perusteltua, että oppilaat saavat tietoa myös muista kuin omasta katsomuksesta.

Maailman uskontoja ja katsomuksia käsitelläänkin peruskoulun ylemmillä luokilla verrattain laajasti jo nyt.

Ehdotettu muutos vähentäisi dramaattisesti oppilaiden oman uskonnon sisältöjä. Valtaosalle se merkitsisi kristillistä uskoa käsittelevän opetussisällön vähenemistä.

Kristinuskon merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja koko Euroopalle on uskontojen joukossa poikkeuksellinen.

Maamme koululaitos ja kirjakieli syntyivät kirkon sisällä. Kristillinen etiikka, kymmenen käskyä sekä opetus lähimmäisenrakkaudesta vaikuttavat edelleen vahvasti suomalaisen lainsäädännön sekä sosiaaliturvan taustalla.

Lisäksi kirkkoon kuuluu edelleen enemmistö suomalaisista.

Lisäisikö ehdotettu muutos oppilaiden käsitystä omista juurista tai parantaisiko se heidän kykyään ymmärtää suomalaista yhteiskuntaa?    

Vesa Linnanmäki

Luokanopettaja

Kuopio