Suomi – Pohjoismaa vai Baltian maa?
Tämän kirjoitukseni otsikon olen poiminut viime kesänä julkaisemastani blogista. Kerroin siinä seminaarista, jonka Pohjantähti-keskus heinäkuun lopulla 2021 järjesti.
Viime päivinä otsikon kysymys on tullut jälleen ajankohtaiseksi.
Suomen ja Ruotsin Nato-hakemusten jouduttua pahaan vastatuuleen olen pyrkinyt virittelemään keskustelua siitä, olisiko ne vedettävä ainakin tässä vaiheessa takaisin ja ryhdyttävä rakentamaan Pohjoismaiden omaa turvallisuuspoliittista ratkaisua, Pohjolan yhteisöä.
Pohjolan turvallisuusyhteisö perustuisi nykyisille turvallisuuspoliittisille perusratkaisuille. Mukana olisi kolme Nato-maata ja kaksi sotilaallisesti liittoutumatonta. Tätä kautta Suomi ja Ruotsi voisivat saada Yhdysvaltain antamat turvatakuut.
Tässä ratkaisussa olisi sekin hyvä puoli, että Suomi ja Ruotsi erottautuisivat selkeästi Baltian maista. Naton jäseninä ajautuisimme helposti niiden mukana reunavaltiopolitiikan kaltaiseen yhteistyöhön ja jopa päävastuuseen niiden puolustamisesta.
Viime päivien uutiset Virosta ja Liettuasta osoittavat, että Baltian maiden ratkaisut eivät välttämättä ole omiaan edistämään vakautta meidän lähialueillamme.
Pohjoismaiseen yhteistyöhön perustuva turvallisuuspoliittinen ratkaisu olisi johdonmukaista jatkoa sille kehitykselle, jonka historiallista taustaa professori Kari Hokkanen Pohjantähti-keskuksen seminaarissa valotti.
Esitelmässään ”Onnekas Suomi” Hokkanen kertoi niistä maamme kohtaloihin vaikuttaneista onnekkaista tapahtumista, joiden ansiosta Suomesta tuli itsenäinen valtio, länsimaa ja Pohjoismaa.
Hokkanen kertoo luentonsa sisällöstä Polaris-TV:n julkaisemassa Youtube-videossa. Esitelmä on luettavissa Polaris-TV:n arkistosta.
Hokkanen korosti erityisesti sen merkitystä, että Suomesta tuli historian saatossa nimenomaan Pohjoismaa eikä Baltian maa. Tähän ryhmään me historiamme, yhteiskunnallisten olojemme ja kulttuurimme puolesta kuulumme.
Luennossa ja haastattelussa Hokkasen viesti oli, että nimenomaan onnekkuutensa ansiosta Suomi on nyt maa, jonka kansa kuuluu maailman onnellisimpien joukkoon.
Haastattelun lopuksi Hokkanen kuitenkin muistutti siitä, että hän oli vastustanut Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Tyylilleen uskollisena hän sanoi, ettei ole vielä tullut vakuuttuneeksi siitä, että hän olisi ollut väärässä.
Tämä oli melkoinen ”understatement”. Kari Hokkanen johti vuonna 1994 Keskustan puitteissa muodostettua ”Vastuu Suomesta”-nimistä yhdistystä, joka kampanjoi jäsenyyttä vastaan.
Sen jälkeen hän on murehtinut meidän muiden isänmaan ystävien kanssa sitä, että olimme oikeassa, kun kansanäänestyksen yhteydessä kerroimme, mihin kaikkeen EU-jäsenyys johtaisi.
Suomi ja muut Pohjoismaat olisivat vielä nykyistä onnellisempia, jos olisimme jääneet osaksi Euroopan talousaluetta (ETA) ja tiivistäneet pohjoismaista yhteistyötä Pohjolan yhteisöksi. ETA:n jäsenenä olimme jo päässeet EU:n sisämarkkinoille.
EU:ssa itsenäisyytemme on voimakkaasti kaventunut ja se uhkaa edelleen murentua.
Kirjoitin blogissani:
”Unionin puitteissa Suomi rinnastetaan usein Baltian maihin, senkin vuoksi, että kuulumme niiden kanssa ainoana Pohjoismaana euroalueeseen. EU:n puitteissa meille pyritään sysäämään jopa vastuuta Baltian maiden puolustamisesta.”
Suomen Nato-jäsenyys johtaisi siihen, että samaistuisimme entistäkin vahvemmin Baltian maihin. Tämä riski on erityisen suuri Suomen osalta senkin vuoksi, että meitä yhdistää Viroon myös kielisukulaisuus.
Kun Suomelle on jo EU:n puitteissa pyritty sysäämään vastuuta Baltian maiden puolustamisesta, Naton puitteissa tämä toteutuisi kovan sotilaallisen toiminnan muodossa.
Ennen jäsenyyshakemuksen jättämistä tämä vastuu kiistettiin.
Nyt on jo myönnetty, että joutuisimme vastuuseen ainakin ilmavalvonnasta ja kriisitilanteessa myös osasta ilmapuolustusta. Vieläkin vältellään sen tosiasian myöntämistä, että Suomi joutuisi kriisitilanteessa lähettämään ainakin Viroon myös maajoukkoja.
Ruotsi saisi vastuulleen erityisesti Latvian puolustuksen.
Viittasin edellä Liettuan ja Viron viimeaikaisiin ratkaisuihin.
Liettua on puuttunut Venäjän sisäiseen tavaraliikenteeseen tavalla, jolle on vaikea löytää perusteita. Jos maayhteyden käyttöä ei palauteta, Venäjä joutuu hoitamaan yhteydet Kaliningradiin meri- ja ilmateitse kapeaa Suomenlahden väylää käyttäen. Tämä lisäisi jännitteitä ja riskejä.
Virolaisten ja maan venäläisvähemmistön välit ovat vaarallisella tavalla kärjistyneet.
Kaikki puhuu sen puolesta, että Ukrainan sota on saatava välittömästi loppumaan ja poliittiset neuvottelut käyntiin, kuten viimeksi maanantain blogissani vaadin.
Suomen on palattava niinistöläisen vakaus- ja rauhanpolitiikan tielle.
Paavo Väyrynen
