Suojelun maksajat
Värriön yhteismetsä on perustettu aikoinaan turvaamaan sallalaisten pientilojen elinkelpoisuutta. Iso osa näistä pientiloista oli perustettu sodan jälkeen korvaukseksi Vanhan Sallan evakoille. Yhteismetsän metsiä on hoidettu aina parhaan kulloinkin saatavilla olleen tiedon mukaan ja yhteismetsän jakama ylijäämä on vuosien aikana ajanut asiansa pientilojen tulonjatkeena.
Yhteismetsän alkuperäiset osakkaat ovat etelään verratuna sangen karuissa oloissa saaneet elantonsa ja kasvattaneet työvoimaa rakentamaan Suomea ja Ruotsiakin – yhteismetsärahoista huolimatta nuorempien sukupolvien mahdollisuudet olivat aikanaan paremmat muualla. Täältä ei ole muodikkaasti käyty viikonloppuisin Lontoossa tai Pariisissa shoppailemassa…
Osakkaista huomattava osa on iäkkäitä, osakaskokouksissa keski-ikä on jo 70 vuoden pinnassa. Eläkeläisiä, joista monet ovat pelkästään takuueläkkeen varassa ja heille yhteismetsän jakama tuotto vastaa ylimääräistä 1–2 kuukauden eläkettä. Se on ollut pienituloisille tärkeää tuloa ja on edelleenkin.
Nyt sitten tunnetuin kansainvälisesti johdettu konfliktiteollisuuden toimija, Greenpeace, haluaa laittaa nämä pienituloiset syrjäseutujen asukkaat maksamaan myös luonnonsuojelusta puunostajia painostamalla. Heidän narratiiviinsa kuuluu sankarillinen taistelu ”viimeisten” metsien puolesta suurta ja pahaa selluteollisuutta vastaan, viimeisin rintama Värriöllä Pohjois-Sallassa. Se vain, että Värriön ympärillä on jo useita kymmeniätuhansia hehtaareita erilaisin tavoin suojeltuja vastaavia metsiä, luonnonpuistoista alkaen.
Sellufirmoille Värriön puut eivät ole mikään kynnyskysymys, he saavat kalikkansa kyllä muualtakin. Greenpeacen ideologisille sotureille kyseessä on vain jännä kesäinen seikkailu. On saatu jälleen kiista aikaan, raflaavaa materiaalia nettiin ja tulevaisuudessa sen myötä lisää lahjoituksia ”firmalle”. Mutta sille Kuirijoen mökinmummolle yhteismetsärahojen saamatta jääminen on vakava paikka.
Jari Pohtila
Värriön yhteismetsän osakas nuoremmasta päästä