Raha haisee, mutta tuulimyllyt eivät kelvanneet
1970-luvun alussa muutettuani Äänekoskelle ihmettelin tehtailta tulevaa hajua. Siihen naapurini pikkukaveri tokaisi, että rahahan se vain haisee kun tehtaan isoporvari pieraisee.
Se oli oivallinen toteamus, rahaa tulee kun tehtaat pyörivät.
Samanlaista verotulojen mahdollisuutta ei haistanut Äänekosken kaupunginhallituksen enemmistö antaessaan kieltävän lausunnon tuulivoimapuiston rakentamisesta kaupungin alueelle.
Näin katsomosta käsin tuntuu, että kaupunkiimme olisi sopinut muutama tuulimyllykin jauhamaan sähköä ja verotuloja. Hyvät veronmaksajat ovat tervetulleita useimpiin kuntiin, ja niistä kilpaillaan.
Miksi sitten vastustetaan Liimattalan tuulivoimapuistoa?
Ainakaan melun ei pitäisi olla syynä, koska nelostien melusaaste peittää alleen pienet melusaasteen tuottajat.
Vilkas liikenne, yli 20 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, tuottaa melua kokonaan eri suuruusluokkaa kuin muutama mylly. Pelkästään täysperävaunullinen rekka aiheuttaa lähiympäristöön 85 desibelin melun, tuulimylly vain 40 desibeliä. Samoin vaarallisten aineiden kuljetus muodostaa riskin pohjavesille. Muistuu mieleen muutaman vuoden takainen rekan ja linja-auton yhteentörmäys.
Onko Äänekoskella liikaa rahaa vai palvelut tapissaan?
Toinen huomio on juuri tyssännyt Fennovoima, johon Äänekosken Energia oli sijoittanut 3,7 miljoonaa euroa.
Puuttuuko kauniista kaupungistamme riskien hallinta? Nämäkin varat ovat meiltä kuntalaisilta pois, koska menetykset näkyvät myöhemmin kaukolämmön ja sähkön hinnoissa.
Esko Uusitalo, Äänekoski