Miten keskustan kannatus saadaan nousuun?

Mielipide

Keskustassa on iloittu Helsingin Sanomien teettämän mielipidemittauksen tuloksesta. Sen mukaan puolueen kannatus olisi nyt 12,6 prosenttia.

Tämän on tulkittu osoittavan, että keskustan kannatus on nousussa. On sanottu, että suunta on oikea.

Mutta mikä oikeasti on keskustan kannatuksen suunta?  Onko se nousussa?

Olen hakenut vastausta HS:n julkaisemista galluptuloksista. Ylen luvut ovat olleet saman suuntaisia.

Kevään 2019 eduskuntavaaleissa keskusta sai annetuista äänistä 13,8 prosenttia. Pudotusta edellisistä vaaleista oli 7,3 prosenttiyksikköä. Eduskuntapaikkoja saatiin 31, menetys oli 18. Tappio oli puolueen historian suurin, ja kannatus alhaisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Kesällä, keskustan lähdettyä vaalitappionsa jälkeen kantamaan hallitusvastuuta, puolueen kannatus painui 12 prosentin tasolle.

Kun Katri Kulmuni oli valittu syyskuun puoluekokouksessa keskustan puheenjohtajaksi, puolueen kannatus pysytteli loppuvuoden ajan 12 prosentin tuntumassa. Alin luku oli joulukuun 2019 11,1 prosenttia.

Vuodenvaihteen jälkeen kannatus nousi yli 12 prosenttiin. Huhtikuussa 2020 julkaistussa tutkimuksessa keskustan kannatus oli jo 12,6 prosenttia eli täsmälleen sama, jonka saimme tämän vuoden heinäkuussa julkaistussa gallupissa.

Toukokuussa 2020 keskustan kannatus oli 12,3 ja kesäkuussa 12,4 prosenttia.

Tämän jälkeen ryhdyttiin vaihtamaan puheenjohtajaa. Kesällä keskustan kannatus painui 11 prosentin tuntumaan, ja sillä tasolla on sittemmin pysytty.

Tammikuussa 2021 käväistiin 10,8 prosentissa. Toukokuussa julkaistussa mittauksessa keskustalle saatiin 11,1 prosentin eduskuntavaalikannatus.

Heinäkuussa kannatus oli siis 12,6 prosenttia. Tätä verrattiin kommenteissa toukokuun tulokseen ja sanottiin, että suunta on ylöspäin.

Tosiasiassa siis vasta palattiin huhtikuun 2020 tasolle, mikä on puolestaan selvästi heikompi kuin viime eduskuntavaalien ennätysmäisen huono tulos.

Sanotaan, että tilastoilla johdetaan ihmisiä harhaan jopa enemmän kuin valheilla ja emävalheilla.

Tuntuu siltä, että vaali- ja galluptulosten tulkinnat ovat joskus vieläkin pahempia valheita kuin tilastot. Niillä voidaan yrittää pettää äänestäjiä ja johtaa heitä harhaan.

Samalla ne tarjoavat vaaran kohtalokkaaseen itsepetokseen.

Kuntavaalien jälkeen kirjoitin 28.6.2021 blogin ”Vain myönnetyissä tappioissa saattaa olla voiton siemen”.

Osoitin siinä, että keskustan kannatus on vuoden 2010 jälkeen painut jatkuvasti alaspäin. Tappioista ei ole mitään opittu, eikä välillä saadusta yksittäisestä voitostakaan. Tämäkin blogi kannattaa lukea.

”Torjuntavoittona” markkinoitu keskustan kuntavaalitulos oli tosiasiassa murskaava tappio. Puolue sai 363 136 ääntä, mikä oli yli 87 000 vähemmän kuin vuonna 2017.

Tulos tulkittiin voitoksi, torjuntavoitoksi, sillä perusteella, että se oli parempi kuin vaalien edellä tehdyissä mielipidemittauksissa mitattu kannatus.

Asiantuntijat ovat arvioineet, että keskustan eduskuntavaalikannatuksen kohoaminen heinäkuun gallupissa saattaa johtua kuntavaalien ”torjuntavoiton” antamasta nosteesta.

Pian näemme, jääkö tämä taso pysyväksi vai palataanko alkuvuoden lukuihin.

Lisäksi asiantuntijat ovat huomauttaneet, että 12,6 prosentin tasokin on surkea, ja sen perusteella monen nykyisen kansanedustajan kohtalona saattaa olla eduskuntapaikan menetys.

Vaihtuvuuttakin on näköpiirissä.

Jos kannatus palautuisi viimeksi kuluneen vuoden aikana vallinneelle keskimäärin noin 11,5 prosentin tasolle, menettäisimme kymmenkunta eduskuntapaikkaa.

Kun keskustan puoluehallitus ja eduskuntaryhmä kokoontuvat elokuun lopulla syyskauden ensimmäisiin kokouksiinsa, pitäisi vihdoinkin keskustella siitä, miksi keskustan kannatus on viimeisen runsaan vuosikymmenen aikana romahtanut ja kuinka voimme päästä uuteen nousuun.

Tässäkin kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Pahinta olisi itsensä pettäminen.

Mitä kauemmin nykyisessä kuoleman laaksossa kuljemme, sitä vaikeammaksi nousu käy. Nykyisellä poliitikkopolvella ei ole oikeutta tuhota puoluetta, jota nyt ja tulevaisuudessa entistäkin kipeämmin tarvitaan.

Edellä mainitussa blogissani ja runsas vuosi sitten julkaisemassani kirjassa ”Yhteinen vuosisatamme” kerron oman näkemykseni.

Keskustan on palattava sille aatteelliselle ja poliittiselle linjalle, jolla nousimme 1980-luvun lopulla takaisin Suomen suurimpien puolueiden joukkoon ja jolla siinä pitkään pysyimme.

Paavo Väyrynen