Lukijalta: Ovatko äidinkielen opettajat kiinnostuneet matematiikasta?
Korkeakoulujen yhteishaku alkaa tällä viikolla. Mitähän sitä kannattaisi opiskella? Noita pohdiskeli Radio Suomen toimittaja ja herätteli kiinnostusta keskusteluun. Lähetin tiedoksi alan, jota kannattaa opiskella.
Matematiikka on kaiken kulttuurin, tieteiden, taiteiden, teknologian ja talouselämän perusta. Matematiikka on ala, jonka osaajia tarvitaan tulevaisuudessakin. Työpaikat alalla lisääntyvät.
Tekoäly ei korvaa kehittäjiään, matematiikan osaajia. Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää? Matematiikka on ylivoimaisesti paras loogisen ajattelun, luovuuden, pitkäjänteisyyden ja keskittymiskyvyn opettaja. Sen opiskelusta hyötyisivät nekin, jotka sanovat pärjäävänsä nelilaskimilla.
Sitäkin voisi pohtia, mitä matematiikka on. Aihe sopisi äidinkielen esseeksi.
Hetkellinen toivo heräsi, kun Facebookin ryhmässä Rakastan matematiikkaa julkaistiin ilmoitus Lukema2026-tahtumasta 7.5.2026.
Koska samaan aikaan radiossa keskusteltiin Kulttuuripääkaupunki Oulu2026:n saamasta mediahuomiosta, päättelin, että äidinkielen opettajat ovat ottaneet matemaattisen kirjallisuuden koulujen lukulistoille ja matematiikka huomioidaan myös kulttuurikaupungin tapahtumissa.
Tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä on Lukema-verkoston tapahtumasta Oulun yliopistolla. Tapahtuma vaikutti jo ensi silmäyksellä niin mielenkiintoiselta, että kiiruhdin ilmoittautumaan.
Aamupäivän paneelikeskustelu ”Arjen älykkäät ratkaisut – matematiikka työelämän taustalla” pitäisi tallentaa laajaan katseluun. Eikö tuo kelpaisi Ylelle?
”Matematiikan tulisi kohottaa nuhruista imagoaan”, toivoi Kalevan päätoimittaja (emeritus) Kyösti Karvonen jo vuosia sitten. Uskon, että näin tapahtuu, jos media tulee mukaan matematiikkatalkoisiin.
Tiedän, että ainakin naispanelistit, Aalto-yliopiston professori Pauliina Ilmonen ja Oulun yliopiston alumni, OP Henkivakuutusyhtiön aktuaaripalvelujen johtaja Barbara D’Ambrogi-Ola ovat intohimoisia matematiikan puolestapuhujia.
Tomera italialaissyntyinen Barbara osoitti rakkautensa matematiikkaan vetäessään kurssini harjoituksia. Kun tehtäviä alettiin ratkoa, hän kirjoitti aina ”RAKKAUS”. Vasta kielikurssilla hänelle selvisi, että sana rakkaus ei tarkoita sanaa ratkaisu. Kun Barbara oli ihmetellyt opiskelijoille, miksi häntä ei oikaistu, hänelle vastattiin, että sana rakkaus matematiikan opetuksessa kuulosti ihanalta.
Facebook-ryhmäämme on liittynyt nyt henkilöitä, joilla on vahva usko Opetus- ja kulttuuriministeriön ”uuteen visioon”. Sen mukaan tekoäly hoitaa jatkossa tietojen ja taitojen opettamisen. Koulussa voidaan keskittyä kasvattamaan ”hyvä ihminen” (Yle 11.2.2026).
Olisi hyvä, jos tuo uusi visio jaksaisi odottaa ja huomioitaisiin matemaatikoiden ajatukset. Tekoälyä ei olisi ilman matematiikkaa.
Lukioajoista lähtien olen opettanut myös koululaisia ja juuri heitä, joilla on vaikeuksia matematiikassa. Olen tutustunut dyskalkuliaan, mutta en ole asiantuntija. Ehkä joku toimittaja kiinnostuu aiheesta.
Matematiikan opettaminen ei ole helppoa edes yliopistossa – toisin kuin lehtien palstoilta saa lukea. Kahdentoista kouluvuoden aikana on ehtinyt kasautua myös osaamattomuutta.
Alli Huovinen
matikkatäti
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/