Lukijalta: Lukutaito ja demokratia
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 160 vuotta kansakouluasetuksesta. Siitä alkoi suomalaisten kehitys ehkä maailman lukutaitoisimmaksi kansaksi ja Suomen kehitys aina itsenäistymisestään lähtien moniarvoiseksi, demokraattiseksi ja taloudellisesti kehittyneeksi kansakunnaksi.
Pidän laajan lukutaidon osuutta ratkaisevana tekijänä siihen, että Suomessa demokratia kesti meitäkin uhanneet, monia kansoja viime vuosituhannella riivanneet kommunismin ja fasismin paineet.
Kehitys on kääntynyt taaksepäin, kun 20 prosenttia koulunsa päättäneistä pojista ei osaa sujuvasti lukea. Suomella ei ole varaa tähän.
Seuraamme amerikkalaista kehityssuuntaa. USA:ssa 40 vuotta sitten Neil Postman näki tulevaisuuden synkkänä. Hänen huolensa oli Aldous Huxleyn visio kirjassa Uusi uljas maailma (lukusuositus).
Siinä ihmisiä ei sorreta väkivalloin, koska se on tarpeetonta. Ihmiset menettävät ajattelu- ja arvostelukykynsä vapaaehtoisesti ja mieluummin käyttävät aikansa loputtomaan viihteeseen kuin vaivalloisten asioiden miettimiseen.
Tällaisessa maailmassa ei ole mitään tarvetta polttaa kirjoja, koska ei niitä kukaan kuitenkaan lue.
Postmanin julkaistessa teoksensa Huvitamme itsemme hengiltä Yhdysvalloissa oltiin jo luopumassa ”pakkopänttäämisestä”. Asiat oli tuotava oppilaille niin kiinnostavassa ja viihdyttävässä muodossa, että he haluavat kiinnostuksesta oppia. Kaikille tämä ei sovi, kuten Suomessakin on jo nähty.
Postman vertaa kehitystä USA:n 1800-luvun tilanteeseen. Lukeminen ei ollut vain sivistyneistön harrastus, vaan syvälle kansan keskuuteen juurtunut taito ja tapa jäsentää todellisuutta. Painettu sana vaatii lukijalta keskittymistä, aikaa ja kykyä seurata pitkiä loogisia ketjuja, ja tämä muokkasi myös ajattelutapaa: ihmiset olivat harjaantuneita rakentamaan ja ymmärtämään pitkiä, monimutkaisia argumentteja.
Hän näki runsaan television katselemisen (40 vuotta sitten) lukemisen kustannuksella ongelmana. Huomio koskee uutisten pirstoutumista, josta seuraa, että menetetään käsitys siitä, mitä asioista perillä oleminen edes merkitsee.
Tietämättömyys on aina korjattavissa, mutta mitä voimme tehdä sitten kun pidämme tietämättömyyttä tietämisenä? Kun uutiset kerrotaan/kuvataan irrallisina palasina ilman kontekstia ja syy-seuraussuhteita, katsojille ei synny käsitystä, mikä on tärkeää.
80-luvulla ei USA:ssakaan ollut vielä hajuakaan nykyisistä viestipalveluista, joiden taustalla on tekoälyn ohjaama algoritmi. Tutkijoiden mukaan käyttäjä voi joutua jo 20 minuutissa suodatinkuplaan, jossa hän näkee vain omia uskomuksiaan tukevia videoita.
Nopeassa selailussa kukaan ei ehdi (moniko osaisi) tekemään kriittistä arviota, ja todellisuuspohja alkaa murentua. Meidän on hyvä tietää myös, että TikTok on hyvin koukuttavaksi tehty kiinalaistaustaisen tekoälyfirman datankeräysalusta (Juha T. Hakala, Helsingin Sanomat 5.1.)
Sanoisin, että USA:n yhteiskuntakehitys, demokratian ja oikeusvaltion tila (romahtaminen?) ovat seurausta Postmanin kuvaamasta muutoksesta lukemisen vaihtumisesta nopeatempoiseen kuvalliseen viestintään ja sanallisen supistuessa iskulausetyyppisiin pinnallisiin yksinkertaistuksiin. Mielestäni Suomessa ja muuallakin Euroopassa ollaan vahvasti samalla tiellä.
Lukemisen tiedetään olevan osaksi kotitaustasidonnaista. Juuri valmistunut tutkimus viisivuotiaiden osallistumisesta varhaiskasvatukseen osoittaa sen edistävän lapsen kehitystä. Seuraavaksi olisi selvitettävä, miten parhaiten voisi edistää koko ikäluokan lukutaidon kehittymistä.
Ilman kunnollista lukutaitoa ilmaisen toisen asteen opetuksen omaksuminen on vaikeaa.
Ismo Saari
kunnallispolitiikan veteraani (kesk.)
Salo
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/