Lukijalta: Ikääntyneen vajaaravitsemus pitää tunnistaa ennen kuin toimintakyky heikkenee
Ikääntyneen ihmisen ruokailu ei ole vain arjen rutiini. Riittävä ja monipuolinen ravitsemus on yksi tärkeimmistä toimintakyvyn, terveyden ja kotona asumisen edellytyksistä. Silti vajaaravitsemus jää liian usein tunnistamatta, vaikka sen seuraukset voivat olla vakavia.
Vajaaravitsemus heikentää lihasvoimaa ja toimintakykyä, lisää kaatumisriskiä, altistaa sairauksille ja hidastaa toipumista. Se voi johtaa tilanteeseen, jossa aiemmin kotona pärjännyt ikääntynyt tarvitsee yhä enemmän apua ja lopulta raskaampia palveluita.
Kehityskulkuun voidaan kuitenkin vaikuttaa, jos ravitsemusriskit tunnistetaan riittävän ajoissa ja niihin puututaan.
Tein 6. lokakuuta Länsi-Uudenmaan aluevaltuustossa valtuustoaloitteen, jossa esitän selvitystä vajaaravitsemusriskin seulonnan toteutumisesta kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla.
Hyvinvointialueella on tunnistettu ravitsemuksen merkitys ikääntyneiden hyvinvoinnille ja aiheesta on saatavilla ohjausta ja neuvontaa. Nyt tarvitaan tietoa, miten tämä näkyy käytännössä ikääntyneiden arjessa.
Aloitteessani esitän, että selvitettäisiin, kuinka kattavasti seulontaa tehdään, mitä menetelmiä käytetään ja miten seulonnan tulokset johtavat tarvittaviin tukitoimiin, kuten ravitsemushoitoon tai ravitsemusterapeutin arvioon. Lisäksi tarvitaan tietoa, miten toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan.
Pelkkä riskin tunnistaminen ei riitä, jos sen jälkeen ei tapahdu mitään. Seulonnan tulee johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin eli ravitsemushoitoon. Ikääntyneen ihmisen ravitsemustilaa on seurattava ja tarvittaessa on pystyttävä tarjoamaan oikeanlaista apua riittävän nopeasti.
Erityisen tärkeää tämä on kotihoidon ja omaishoidon tuen asiakkailla. Heidän arjessaan ravitsemukseen liittyvät ongelmat eivät aina näy ulospäin. Ruokahalu voi heikentyä, paino pudota tahattomasti, syöminen vaikeutua tai ruoan valmistaminen käydä liian raskaaksi.
Sairaudet, lääkitykset ja yksinäisyys voivat vaikuttaa ruokailuun. Omaishoitaja saattaa huomata muutoksen läheisessään, mutta hänellä itselläänkin pitää olla mahdollisuus saada tukea ja ohjausta.
Ravitsemuksesta huolehtiminen ei saa jäädä yksittäisen työntekijän tai omaishoitajan oman aktiivisuuden varaan: tarvitaan selkeät toimintamallit, osaamista ja yhteiset käytännöt, jotka toteutuvat asuinpaikasta riippumatta.
Kyse on ennen kaikkea ihmisistä, mutta myös kustannuksista. Jos vajaaravitsemus tunnistetaan vasta siinä vaiheessa, kun ikääntyneen toimintakyky on jo heikentynyt merkittävästi, olemme myöhässä.
Ennaltaehkäisy ja oikea-aikainen tuki voivat auttaa säilyttämään toimintakykyä ja vähentää raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarvetta.
Miten voimme tukea ikääntyneiden kotona asumista niin, että se on turvallista ja ihmisarvoista? On vastuullamme huolehtia, ettei kukaan jää ilman riittävää ravintoa siksi, ettei vajaaravitsemuksen riskiä ole huomattu ajoissa.
Hyvä ja riittävä ravitsemus ei ole ikääntyneiden hoidossa sivuasia. Se on tärkeä osa hyvää hoivaa, ennaltaehkäisyä ja toimintakyvyn turvaamista, mutta ennen kaikkea ihmisoikeus.
Lotta Paakkunainen
aluevaltuutettu, tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen (kesk.)
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/