Lukijalta: Hyvän mielen toivotus kaikille!
Vietimme juuri itsemurhan tehneiden päivää. Syksyn pimeimpinä päivinä synkät ajatukset valtaavat monen ihmisen mielen. Miten paljon loputonta surua ja murhetta tuo päivä pitääkään sisällään.
Olemmeko unohtaneet toisemme? Minne on kadonnut ihmisen läsnäoleva kohtaaminen? Ei se meiltä paljon vaatisi.
Linja-autosta poistuessani toivotin matkustajille hyvät päivän jatkot monen ihmisen vilkutellessa perääni. Huomautin ja valistin muutamia ihmisiä siitä, ettei heillä ollut heijastimia ja kiinnitin heijastimen heidän takkeihinsa. Keskustelin kaupassa ihmisille.
Meistä jokainen voisi olla ilahduttamassa toista ihmistä. Kännykkä, tuo ihmisestä pahin vierottaja, on vienyt meiltä kohtaamisen taidon! Viestittelemme koko ajan toistemme kanssa, mutta kohdatessamme toisemme emme enää osaakaan avata suutamme. Meidän on luotava yhteys uudelleen toisiimme!
Meidän on opeteltava iloitsemaan ja nauramaan, vaikka elämä ei meille aina hymyile. Ja tämä kaikki on ilmaista. Toistemme huomioon ottaminen saattaa pelastaa ihmisen päivän ja jopa pelastaa hänen henkensä.
Kävelin kerran kotiini kantaen kahta kauppakassia. Viereeni tuli mies joka kysyi, voisiko hän auttaa minua. Ja niin hän kantoi toisen kassin kotiini saakka. Hän ei ollut suomalainen, vaan muualta tänne muuttanut.
Meidän suomalaisten tulisi oppia käytöstapoja, miten huomioisimme toisemme paremmin. Niin moni meistä kulkee pää painuksissa surujen ja murheiden viedessä meitä yhä synkempiin ajatuksiin.
Tee sinäkin jotain ja ylläty! Joku saattaa ilahtua, kun huomasit hänet!
Itse kiitän autoilijoita heilauttamalla kättä tietä ylittäessäni, onpa joku vilkuttanut takaisinkin. Ei se niin vaikeaa ole!
Iloa päiviinne kaikista suruista ja murheista huolimatta.
Birgitta Wulf
Salo
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/