STT:n ex-päätoimittaja paljasti Ilkka Kanervan roolin dopinguutisoinnissa – JSN:n puheenjohtaja: Lähteen kuolema ei yksinään pura lähdesuojaa

Journalismi

Rikkoiko STT:n entinen päätoimittaja Kari Väisänen lähdesuojan, kun hän paljasti edesmenneen kokoomuspoliitikon Ilkka Kanervan olleen yksi STT:n vuoden 1998 dopinguutisoinnin lähteistä?

Kysymys lähdesuojasta on noussut esiin sen jälkeen, kun Väisänen kertoi Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton tilaisuudessa maaliskuussa Kanervan roolista. Väisäsen mukaan hänen Kanervalta kuulemansa vaikutti osaltaan siihen, että hän päätti päätoimittajana hyväksyä STT:n dopinguutisen julkaisun.

STT uutisoi tammikuussa 1998 hiihtäjä Jari Räsäsen kasvuhormonin käytöstä. Uutinen johti oikeudenkäyntiin, jonka päätteeksi Väisänen ja uutisen kirjoittanut toimittaja tuomittiin sakkoihin ja STT vahingonkorvauksiin.

Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Eero Hyvönen sanoi perjantaina STT:lle, että neuvostolla ei ole ollut viime vuosina käsiteltävänä tapauksia, joissa jokin journalistin saama tieto olisi paljastettu lähteen kuoleman jälkeen.

Hyvönen kommentoi asiaa aiemmin Journalisti-lehdelle ja sanoi, että Väisäsen tapaus on hyvin poikkeuksellinen.

Hyvönen sanoo STT:lle, että lähdesuojasta pitää aina sopia erikseen.

– Jos tuossa ei ole sovittu lähdesuojasta, niin herää kysymys, onko se annettu selvästi tausta-aineistoksi. Haastattelusta ilmeisesti ei kuitenkaan ollut kysymys.

Hyvönen ei halua ottaa tässä vaiheessa tarkemmin kantaa Väisäsen tapaukseen, koska JSN:lle saattaa tulla siitä kanteluita.

Hän kommentoi yleisellä tasolla, että journalistin tietolähteelleen lupaama lähdesuoja on lähtökohtaisesti pysyvä, jos muista ehdoista ei ole sovittu.

– Kuolema yksinään ei sitä sopimusta pura, Hyvönen sanoo.

Journalistin ohjeissa sanotaan, että journalistilla on velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.

Hyvönen nostaa kuitenkin esiin JSN:n viime vuonna hyväksymän ohjeistuksen, joka koskee luottamuksellisen tausta-aineiston käyttöä.

Ohjeistuksen mukaan haastateltavan on voitava luottaa siihen, ettei hänen journalistille tausta-aineistoksi antamiaan tietoja julkaista hänen nimissään ilman lupaa myöskään myöhemmin tai muissa yhteyksissä.

Hyvösen mukaan haastateltavan pitää voida luottaa siihen, että tällaisia tietoja ei käytetä esimerkiksi tietokirjoissa.

Hyvönen kuitenkin huomauttaa, että ohjeistuksessa on tärkeä varauma. Sen mukaan haastateltavan kanssa sovitusta voidaan poiketa erityisen painavasta syystä, kuten olosuhteiden muututtua niin olennaisesti, että asian yhteiskunnallinen merkitys ja yleisön oikeus tietää edellyttävät tiedon julkaisua.

Hyvönen sanoo, ettei hän tiedä, mitä Väisäsen ja Kanervan välillä oli aikanaan sovittu.

– Jos tästä tulisi meille kantelu, haluaisimme tietysti selvittää tällaisia asioita.

Sanomalehtimiesliiton tilaisuudessa Väisänen sanoi, että he olivat Kanervan toivomuksesta sopineet, ettei Väisänen paljasta lähdettään.

Väisänen ei halunnut kommentoida asiaa STT:lle perjantaina. Hän kirjoittaa STT:n dopinguutisesta ja sitä seuranneesta oikeusjutusta kirjaa, jonka on tarkoitus ilmestyä ensi vuoden alussa.

Kanerva toimi pitkään useissa urheilujärjestöjen luottamustehtävissä. Hän kuoli vuonna 2022.

JSN:n Hyvösen mukaan Väisäsen tapaus ei vertaudu suoraan toimittaja Lauri Nurmen tietokirjaan entisestä pääministeristä Sanna Marinista (sd.). Toissa vuonna julkaistu kirja aiheutti keskustelua journalismin pelisäännöistä ja lähdesuojasta.

Hyvösen mukaan Nurmen kirjan kohdalla näytti siltä, että kyse oli luottamuksellisesti annetuista tiedoista ilman, että olisi erikseen sovittu lähdesuojasta.

Marin viestitti kirjan tultua julki, ettei häneltä ole pyydetty lupaa yksityisten keskusteluiden siteeraamiseen tai annettu mahdollisuutta sitaattien tarkistamiseen. Nurmen mukaan Marin oli kertonut hänelle nämä asiat siksi, että Nurmi voisi joskus kertoa niistä osana historiankirjoitusta.

Kirjan nostattaman keskustelun seurauksena JSN julkaisi viime kesänä ohjeistuksen luottamuksellisen tausta-aineiston käytöstä.

STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen sanoo, että hänen on vaikea ottaa kantaa Väisäsen päätökseen kertoa Kanervan roolista dopinguutisoinnissa.

– En tunne tarpeeksi hyvin sitä, miksi edeltäjäni päätyi tähän ratkaisuun. Hän tulee ehkä kertomaan tästä kirjassaan vielä perusteluja.

Holopainen haluaa kuitenkin sanoa Väisäsen kunniaksi, että tämä on vuosikymmenten ajan pitänyt kiinni lähdesuojasta.

Hän muistuttaa, että Väisänen joutui kovaan julkiseen paineeseen ja kovaan oikeusprosessiin sekä lähtemään STT:n päätoimittajan paikalta koskaan rikkomatta lähdesuojaa.

Holopaisen mukaan STT ei luovu lähdesuojasta missään tilanteessa ainakaan, jos kyse ei ole esimerkiksi sellaisesta henkeen tai terveyteen kohdistuvasta rikoksesta, jossa tuomioistuin voisi velvoittaa luopumaan lähdesuojasta.

– Itse en omia lähteitäni tule koskaan paljastamaan, jos sellaisia on vuosien varrella ollut.

Holopainen kertoo pohtineensa sitä, missä kohtaa journalismi muuttuu historiaksi.

– Jos on kyse sellaisesta poikkeuksellisesta uutisesta, jossa myös hyvin korkean profiilin julkisuuden henkilöillä on ollut osuus, voiko historiankirjoituksen kannalta olla merkittävää, että ne tiedot tulisivat joskus esiin.

Holopainen ajattelee, että tieto Kanervan roolista toi merkittävän lisän Suomen hiihdon dopinghistoriaan.