Lukijalta: Ajatuksia huomisen tueksi
Sain kunnian keskustella ikäjakaumaltaan 9–78 vuotiaiden naisten seurassa siitä, mitä on turvallisuus.
Tämä vastaus pysäytti minut: ”Turvallisuutta on se, ettei tarvitse pelätä kiusaamista ja voi olla oma itsensä, vaikka ei näytä samalta kuin kaikki muut tai kuin ihmiset somessa. Ja että ilmapiiri on turvallinen, siellä on luotettavia aikuisia ja kavereita.”
Toinen lisäsi: ”Turvallisuutta on toimiva yhteiskunta, jossa voi luottaa siihen, että saa apua, jos jotain tapahtuu. Siinä on toimiva tukiverkko ja läheiset.”
Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat. Ihmisen perustarpeet eivät kuitenkaan ole kovin paljoa muuttuneet. Tarvitsemme turvaa, yhteyttä toisiin ihmisiin ja tunteen siitä, ettemme joudu selviämään yksin.
Lapsena saatoin käydä naapurista hakemassa pari desiä sokeria pullataikinaan. Nykyään menen kauppaan. Miksi? Ehkä siksi, ettemme tunne naapureitamme enää samalla tavalla kuin ennen emmekä enää pyydä apua heiltä.
Yhteiskuntamme on muuttunut yksilöllisemmäksi. Yhä useampi asia hoituu ruudun välityksellä, ja huomaamattamme etäännymme toisistamme.
Samaan aikaan pärjäämiseen kulttuuri voi aiheuttaa kohtuuttomia vaatimusten paineita. Pärjääminen ei tuokaan vapautta ja voimaa vaan johtaa irrallisuuteen, yksinäisyyteen, jopa pahoinvointiin. Tarvitsemme toinen toistamme kannattelemaan ja nostamaan meitä ylös yksilöinä ja yhdessä.
Julkisessa keskustelussa puhumme usein huoltovarmuudesta ja kokonaisturvallisuudesta. Yhtään niitä väheksymättä, totean kaiken kuitenkin alkavan meistä itsestämme.
Kouluun on hyvä mennä. Töissä on mukava yhteisö. Vapaa-ajalle löytyy merkityksellistä tekemistä. On ihminen, jolle voi soittaa. Tämä kaikki on meidän tonttiamme, ei jonkun muun vastuulla. Turvallisuutta on se, ettei tarvitse pelätä. Siihen meistä jokainen voi vaikuttaa.
Turvallisuutta on myös tieto avusta ja sen saatavuudesta. Maailman onnellisin maa muodostuu luottamuksesta ja palveluiden toimivuudesta, ja se on muistettava myös tässä talouden tasapainottamisen tilanteessa.
Jotain voimme tehdä kaikki. Se ei maksa mitään mutta antaa paljon. Moikkaa naapuria. Hymyile vastaantulijalle. Pysähdy jututtamaan muutamalla sanalla sitä kasvotuttua, joka päivittäin tulee sinua vastaan.
Pieni mutta niin suuri ja merkityksellinen muutos jo käynnissä. Tekemistä on.
Heidi Verkama
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/