Köyhyys pahenee samalla kuin yläluokan elintaso kohoaa
2000-luvun alusta kasvaneet tuloerot vakiintuivat ja syntyi selkeä yläluokka. Laman surauksena köyhien määrä räjähti käsiin ja alkoi kasvamaan ennen näkemätöntä tahtia.
Palkatonta työtä, syrjintää, aukkoja yhteiskunnan turvaverkossa − pitkittyneesti köyhyysrajan alla eläviä on nyt lähes kolme kertaa enemmän kuin vuosituhannen alussa. Köyhyydestä ei ole tietä ulos. Köyhyys ei ole ihmisen oma valinta tai vika, vaikka jotkut hyväosaiset niin ajattelevat.
Köyhiä eivät ole nykyään vain työttömät, ja siksi työn myytti on murentunut. Vanha sanonta: ”kyllä työllä aina pärjää”, ei pidäkkään enää paikkansa.
Vielä kymmenen vuotta sitten sanottiin, ettei työssäkäyvillä ei ole mitään hätää. Nyt työssäkäyvien köyhyys lisääntyy. Palkat ovat pieniä tai työtunteja ei ole tarpeeksi. Siitä huolimatta elinkeinoelämä vaatii yhä lisää joustoja työmarkkinoille.
Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet, Agenda 2030, ratifioitiin vuonna 2015. Yksi päätavoitteista on vähentää köyhyyttä.
Ajatus hakeutuu helposti Afrikan lapsien absoluuttiseen köyhyyteen, mutta yhtä lailla tavoite koskee, myös suhteellista köyhyyttä Suomessa.
Köyhyyden nujertamiseen ei ole tehty tarpeeksi konkreettisia toimia. Vain vähän kosmeettisia ja riittämätömiä virityksiä. Monet poliittiset päätökset ovat vain lisänneet köyhyyttä ja byrokratialoukkuja.
Vaikka töllisyysprosentit aiheuttavat henkseleiden paukuttelua, ei se ole vähentänyt köyhyyttä. On käynnyt juuri päinvastoin. Myös työssäkäyvien köyhyys on kohonnut tuntuvasti. Monilla aloilla yhä enemmän työt ovat osa-aikaisia ja työtunnit riittämättömiä.
Periaatteessa kyse on ihmisoikeudesta tulla kohtuullisesti toimeen. Länsimainen ihmisoikeuskäsitys nojaa pitkälti poliittisiin oikeuksiin, kuten sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen.
Yhtä lailla pitää katsoa myös taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia. Kehittyvissä maissa tämä on jo sisäistetty, meillä Suomessa ei.
Suomi on viime vuosina saanut useita huomautuksia YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitealta ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta siitä, ettei perusturvan taso ole riittävä.
On paljon ihmisiä, jotka erkaantuvat yhä kauemmas hyvinvoivasta massasta. He ovat niitä, joille ongelmat kasautuvat ja jotka voivat yhä huonommin tässä maailman onnellisimmassa hyvinvointivaltiossa.
Kaikki lähtee siitä, että ymmärretään, että köyhyys on yhteiskunnallinen ilmiö. Ei siinä ole kysymys siitä, että toiset ovat huonompia ja toiset parempia. Ihmisarvo on jakamaton.
Alpo Jäppinen
Kotka
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.