Keskustan pitää uskaltaa osoittaa Suomelle suunta

Hiljattain julkaistun kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin mukaan meidän pitää ryhtyä reippaisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Muussa tapauksessa törsäämme tulevaisuutemme eväät. Ilmastonmuutos on Suomen kohtalonkysymys.

Raportissa huomautetaan, miten laiskanlaisesti maailman maat toimivat yhteisen uhan kanssa pärjäämiseksi. Suomen työ ilmaston hyväksi on noteerattu kansainvälisesti, mutta jatkuvaan keskinäiseen riitelyyn ja poliittisten irtopisteiden hamuamiseen käytetään yhä valtavasti energiaa. Vakavaa asiaa hyväksikäytetään identiteettipoliittisena välikappaleena, poliittisten helppoheikkien huutokauppatavarana.

Julkisessa keskustelussa väitellään sinänsä tärkeistä ilmastoon vaikuttavista asioista kuten metsähakkuista, turpeesta, ruokalautasen koostumuksesta, liikkumisesta ja kulutustottumuksista. Mutta harvassa ovat ne puheenvuorot, joissa peräänkuulutettaisiin kokonaisvaltaista muutosta yhteiskunnan ja talouden suuntaan.

Päivänpoliittinen identiteettikinastelu on seurausta puolueiden pelkuruudesta haastaa vanhan maailman törsäysyhteiskunta. Moni sinänsä tärkeä ilmastotoimi on riittämätön niin kauan kuin emme pyri vaikuttamaan ympäristön kantokyvyn kannalta olennaiseen. Rohkenemmeko nähdä ilmastopolitiikassa metsän puilta?

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa nykyinen itsekeskeisyyttä ja ahneutta ruokkiva, keskittävä ja ankeuttava, jatkuvasti raaka-ainevaroja nakertava kertakäyttötalous.

Tilalle tarvittaisiin lähiyhteisöllisyydestä, alueellisuudesta, yrittäjyydestä ja oikeudenmukaisuudesta sekä rikkaiden ja uusiutuvien luonnonvarojen viisaasta käytöstä kumpuavaa kestävää kehitystä.

Ilmastonmuutoksen kanssa pärjääminen edellyttää siirtymistä fossiilitaloudesta kohti bio- ja kiertotaloutta, ahneuden ekonomiasta kohti kohtuutta. Tämä suunta kannustaisi yhteisöllisyyteen ja ylisukupolviseen vastuunkantamiseen. Suomella on kaikki eväät nousta kansainväliseksi tiennäyttäjäksi.

Lyhytnäköisellä ilmastopolitiikalla ratsastavat puolueet ovat huudossa. Identiteetti- ja agendapolitiikalla saa pikavoittoja. On surullista katsottavaa, miten myös aiemmin itseään kunnioittaneissa puolueissa uhataan sortua samaan.

Väitän, että tulevina vuosina pärjäävät ne poliittiset voimat, joilla riittää rohkeutta näyttää kestävä suunta yhtä sukupolvea pidemmälle. Suomalaiset eivät ole sokeita.

Keskustalla on riittänyt rohkeutta suunnannäyttämiseen. Tästä historiallisina osoituksina tasavaltalainen demokratiakehitys, sotien jälkeinen rakennustyö pienen ihmisen hyväksi sekä Suomen eurooppalainen suunta.

Riittääkö keskustalla rohkeutta tarjota kokonaisvaltaista ja uskottavaa suuntaa ilmastoystävälliselle Suomelle vai tyydymmekö vikuroimaan muiden meidän päähän asettamissa suitsissa?

Antti Siika-aho

Puoluekokousedustaja

Helsinki