Kekkonen oli oikea presidentti
Vilkon ja Tervon ”Kylmän sodan Suomi” -sarja ei ole historian totuus. Täysin objektiivista historian kirjoitusta ei ole olemassakaan, mutta tämä sarja oli poikkeuksellisen kapea-alainen ja pinnallinen.
Sarjassa ei ollut pienintäkään viittausta siihen kylmän sodan maailmaan, eikä niihin maailman tapahtumiin, joiden keskellä Kekkonen ja Suomi elivät.
Puhumattakaan siitä vaikeasta tilanteesta, mistä Kekkonen lähti rakentamaan uutta ystävyyden ja yhteistyön politiikkaa hävityn sodan jälkeen.
Saksan käynnistämässä raakalaismaisessa tuhoamissodassa, johon Suomi ja Romania yhtyivät, Neuvostoliitto menetti 20 miljoonaa ihmistä.
Sota päättyi katastrofiin, mistä Suomi selvisi nipin napin viisaiden johtajiensa, Paasikiven ja Kekkosen, ansiosta. Kekkonen teki siinä kovimman työn.
Höyrypäiden pidättelyssä oli tekemistä, mutta Kekkonen onnistui.
Kekkosesta voi kertoa myös toisen tarinan – menestystarinan Suomen uuden ulkopolitiikan rakentajasta, ulkopolitiikan, jonka ydin on, että Suomi on puolueeton maa, joka ei sekaannu suurvaltojen välisiin ristiriitoihin.
Nyt tuo politiikka on julkisuuden kipeiden populistien riepoteltavana.
Kekkonen oli myös aluepolitiikan mies, josta vähäisin esimerkki ei ole Kostamus-projekti.
Hän oli toinen tämän suurprojektin luojista Neuvostoliiton pääministerin Kosiginin rinnalla.
Kainuu oli Suomen pahinta työttömyysaluetta, niin oli Lappikin.
Nyt sadat kainuulaiset saivat töitä kymmeneksi vuodeksi, mutta samalla saivat töitä myös kittiläläiset ja sodankyläläiset ja muut lappilaiset.
Kostamus työllisti tuhansia suomalaisia vuosina 1973–85.
ostamuksen rautapelletti synnytti myös Rautaruukki Oy:n, mikä nosti uinuvan Raahen kylästä kukoistavaksi kaupungiksi.
Vähäinen ei ollut Kekkosen rooli myöskään Outokumpu Oy:n synnyttämisessä. Hän sanoi sen viimeisen sanan ja terästehdas nousi Tornioon.
Jaakko Ylitalo
FM