Itsenäisyys on luotava uudelleen!
Vajaa parisataa vuotta sitten fennomaanit alkoivat nostaa suomalaisia kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.
Viikinkien mielestä suomalalaisilla ei ollut siihen edellytyksiä. Sivistys voitiin saada vain Ruotsin osana.
Kaipuu germaanien joukkoon ilmentyi myös saksalaismielisyytenä.
Fennomaanit haaveilivat valtiollisesta itsenäisyydestä, Viikingit pelkäsivät jäämistä yksin – tai osaksi Venäjää.
Fennomaanien asema heikkeni sortokauden vuoksi.
Itsenäisyysaate kuitenkin voimistui. Valtiollisesta itsenäisyydestä kehittyi aate, jonka moni jakoi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Valtiollinen itsenäisyys, uuden valtion rakentaminen ja kansakunnan eheyttäminen olivat monen tavoitteena myös itsenäistymisen jälkeen, vaikka osa olikin valmis valitsemaan Saksan herruuden.
Sakan luhistumisen jälkeen Churchill houkutteli Mannerheimin avulla Suomea osallistumaan interventioon Venäjälle.
Presidentti Ståhlberg ja ulkoministeri Holsti tekivät ratkaisevan valinnan valitsemalla intervention sijasta oman valtion rakennustyön ja eheyttämisen.
Suomi halusi kehittyä itsenäisenä valtiona ja olla sekaantumatta naapurivaltion sisäisiin asioihin.
Ståhbergin päätös esti Mannerheimin ajaman ideologisen ulkopolitiikan toteuttamisen. Mannerheim olisi halunnut kukistaa kommunismin ja palauttaa entisen vallan Venäjälle.
Mannerheimin linja edusti ideologista, vastavallankumouksellista politiikkaa.
Itsenäisyysaate joutui raskaaseen testiin talvisodassa. Testistä selvittiin kunnialla.
Myös jatkosodasta selvittiin, ja sen jälkeinen rauha voitettiin.
Sortuminen Saksa-vetoiseen ideologiseen ulkopolitiikkaan jäi hetkelliseksi, siitä oli palattava kansallisen realismin linjalle.
Rotkon pohjalta noustiin kohti kasvavaa hyvinvointia kovalla työllä.
Taloudellinen ja sosiaalinen nousu olivat hallitseva kehityspiirre ainakin 1970-luvulle saakka.
Suhteellisen vähäistä työttömyyttä pidettiin hätätilana.
Itsenäisyysaate alkoi tässä huumassa menettää arvoaan. 1960-luvun sodanvastaiset tunnelmat johtivat itsenäisyyden vähättelyyn.
Euroopan suuren poliittisen myllerryksen ja Neuvostoliiton sekä kommunismin romahduksen aikoihin virisi usko siihen, että valtiollisten rajojen aika oli ohitettu.
Alettiin uskoa Euroopan integraatioon, tosin vain sen läntisen osan alueella.
Globalisaatiosta tuli muotitermi. Maailma oli muuttumassa maanpalliseksi talousparatiisiksi, jossa kansallinen itsenäisyys oli painolasti ja uhka omalle turvallisuudelle.
Euroopan unionin tai laajemmin globalisaationkaan kehitys ei ole toiveita toteuttanut. Itsenäisyyden arvo on päinvastoin saanut uutta jalansijaa.
Koronakriisin aiheuttama velkaantumispaine ja itsenäisyyden menettämisen uhka ovat synnyttämässä itsenäisyyshaaveen uusia versoja.
Kaikki niistä eivät valitettavasti ole samaan tapaan myönteisiä kuin fennomaanien ajatukset.
Lisäksi materiaaliset arvot velaksi elämisestä hallitsevat ajatusmaailmaa.
Jos Suomeen kohdistuisi sotilaallinen hyökkäys, se torjuttaisiin.
Taloushyökkäys on näkymätön, ja moni pitää sitä pikemmin hyvänä kuin vaarallisena asiana.
Jos ihminen eläisi vain leivästä, velan kasvattajat ja itsenäisyyden kauppaajat olisivat ehkä oikeassa.
Aivokuolleena on kuitenkin vaikea elää, vaikka velaksi ostettua leipää olisi vuorenkorkuisia kasoja.
Uusi kansallinen herääminen on oraalla.
Vaarana on se, että oraat kuivuvat ja palavat pian, ellei uutta kansallista heräämistä synny ja ellei se fennomaanien tapaan pyri ihmiskuntaa hyödyttävään kehitykseen.
Tässä on kansallisen tehtävän paikka Suomen Keskustalle.
On tehtävä valinta, ja se on syytä tehdä pian.
On toki helppo konsulttien avulla visioida tulevaisuus, jossa keskusta on vuosikymmenen lopulla Suomen suurin puolue.
Riskinä on että visio toteutuu vähemmän toivottavassa muodossa.
Ehkä saavutetaan suurimman puolueen asema kuolleiden puolueiden joukossa.
Neuvostoliiton kommunistinen puolue voitetaan siinä sarjassa, koska se kuoli jo Lokakuun vallankumouksessa 1917.
Suomen itsenäisyyden saavuttamisessa Maalaisliiton väellä oli tärkeä asema, samoin valtiomuototaistelussa ja kansakunnan eheyttämisessä.
Nyt ollaan samassa mutta paljon vaarallisemma tilanteessa. Uudessa kansallisessa herätyksessä Suomen Keskustalla on tehtävä, jota suurempaa ei voi kuvitella.
Itsenäisyyden polkumyynnin lopettamisen lisäksi tehtävään kuuluu yhteiskuntarauhan säilyttäminen ja kansakunnan eheyttäminen koronan jälkeisen laskevan ”kasvun” aikana.
Suomalaiset selviävät vaikeuksista ja kansakunta elää koronan jälkeenkin – jos valtakunnan itsenåisyys säilyy, jos koemme uuden kansallisen herätyksen.
Vilho Harle
