Historia toistuu Ukrainassa
Länsi katsoo Venäjän syyllistyneen Ukrainan itsenäisyyden loukkauksiin ja kansainvälisen lain rikkomisiin.
Venäjä taas katsoo Naton itään tunkeutumisen aiheuttaneen turvallisuutensa vaarantumisen. Venäjän turvallisuuspolitiikka on Pietari Suuren ajoista, 1700-luvulta lähtien, perustunut geopolitiikan sovellutuksiin.
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen tutkija-professori, filosofian tohtori Alpo Juntunen on tutkinut Venäjän geopolitiikkaa ja julkaissut siitä 2003 kirjan ”Itään vai länteen? Venäjän vaihtoehdot.”
eosta käytetään myös oppikirjana Maanpuolustuskorkeakoulussa. Mittava teos on alan hyvin kattava.
Tohtori Juntunen tutki venäläistä geopolitiikkaa Moskovassa ja perehtyi erittäin laajasti venäläisten geopoliittisten tutkijoiden tutkimuksiin ja muuhun materiaaliin; myös muualta. Lähdeviitteitä on lähes tuhat kappaletta!
”Venäjän historia, poliittinen realismi ja käytännön opetukset ovat olleet tutkimukseni perusta ja siksi olen sivuuttanut spekulatiivisen ”uuden” geopolitiikan, joka haluaa rakentaa maailman kehityksen mielikuvien varaan.” Teos siis käsittelee faktaa, ei fiktioita.
Mihail Gorbatsovin uudistuspolitiikka (perestroikka) ajautui 1991 kaaokseen ja sekasortoon. Seurannut vanhakommunistien epäonnistunut vallankaappaus johti kommunistipuolueen kukistumiseen ja Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoamiseen. Tilanne yllätti kaikki; poliittiset päättäjät ja koko kansan.
Siinä rytäkässä hävisi myös Nato-maiden vastainen Neuvostoliiton Euroopan turvavyöhyke Itämereltä Mustalle merelle asti.
Viro, Latvia Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova itsenäistyivät. Liittosuhteessa olleet sosialistivaltiot DDR, Puola, Tshekkoslovakia, Unkari, Romania ja Bulgaria erosivat.
Neuvostoliiton suurin ja tärkein neuvostotasavalta Venäjä julistautui riippumattomaksi liittotasavallaksi presidentti Boris Jeltsinin johdolla.
Sydänmaa-Venäjän (Euraasia) turvavyöhyke Eurooppa-Natoon oli nyt suojaton kuin kuoreton puu.
Se näytti menettävän kaikki läntiset reuna-alueensa. Siitä tuli Naton uhkavyöhyke. Venäjä ryhtyi tilanteen paikkaamiseen: Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan välille solmittiin 8.12.1991 sopimus Itsenäisten Valtioiden Yhteisön (IVY) perustamisesta.
Neljä päivää myöhemmin siihen liittyivät Keski-Aasiasta neljä entistä neuvostovaltiota; joten entisistä vain Baltian valtiot jäivät ulkopuolelle. Ukrainan asema paikatussa turvavyöhykkeessä on etelässä täysin keskeinen.
Ukrainan poliittinen tilanne on koko sen itsenäisyyden ajan ollut melko sekasortoinen. Valta on vaihdellut ja vankila on ollut käytössä. Ukrainassa on 49 miljoonaa asukasta; se on suuri ja strateginen merivaltio.
Ukraina on vuonna 2008 ryhtynyt kiistämään IVY-jäsenyytensä. Venäjä on tietenkin pyrkinyt pitämään Ukrainan sopimuksessa, estämään lähentymisen länteen, ja samalla turvaamaan suojavyöhykkeen Turkki-Natoa vastaan.
Venäjällä ei ole alueella omia suojaavia merirajoja. Tästä syystä venäläiset tiedemiehet katselevat Ukrainaa pelkästään Venäjän turvallisuuden kannalta.
Ukrainan itsenäistyttyä Venäjän suoja ja suhteet etelään tulivat Ukrainan politiikasta riippuviksi. Tiedemiehet ja poliitikot reagoivat siihen voimakkaasti; esimerkiksi:
”Siksi Venäjä ei mitenkään saa sallia itsestään riippumattoman geopoliittisen tekijän syntymistä Mustanmeren pohjoisrannalle.” (tutkija Aleksandr Dugin: ”Venäjän geopoliittinen tulevaisuus”, laaja teos 1997).
Duuman geopoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, liberaalidemokraatti A.V. Mitrofanov ehdottaa 1997 ratkaisuksi Ukrainan jakamista kolmeen tai neljään valtioon kansallisuuksien mukaan. Tuttua puhetta tänäänkin!
Kun mediassa pidetään Vladimir Putinin Ukrainan politiikkaa arvaamattomana, niin se näyttääkin natsaavan hyvin, Alpo Juntusen teoksessa jo ennen Ukrainan kriisiä selvitetyn, Venäjän perinteisen geopolitiikan kanssa.
Taitaa olla syytä vielä painottaa, että jonkin asian ymmärtäminen ja sen hyväksyminen, ovat kaksi eri asiaa.
Niin ne ovat tässäkin jutussa.
Heikki Santala
Järjestöneuvos
Kauniainen