Eutanasiaa ei tule päästää lainsäädäntöön
Kansalaisaloitteita saa tehdä vapaasti vapaassa maassa. Mutta päättäjiltä kysytään taitoa ja oikeaa arvopohjaa niiden käsittelyssä. Tällainen on aloite eutanasiasta, jota eduskunta joutuu käsittelemään.
Ihmiselämän alku ei ole syntyvän lapsen päätettävissä. Ihmisen ei tule ottaa oikeutta elämänsä päättymisessäkään. Tämä koskee jokaista itseään ja aivan samoin myös hoitavia henkilöitä ja lääkäreitä kuten ihmisen omaisiakin.
Elämän alkaminen ja päättyminen ovat pyhiä asioita, jotka ovat itse elämän antajan käsissä. Näin on asia, vaikka niin syntymässä kuin elämän päättymisessäkin on ihmisiä läsnä. Elämän kunnioitus on selvimmin ilmaistu ikiaikaisessa käskyssä ”Älä tapa”.
Sodassakin taistellaan sen puolesta, että ihmisiä ei tapettaisi puolustussotaa käyvässä maassa. Sotilas, joka äärimmäisissä tilanteissa, kuten sodan tilanteet yleensä ovat, joutuu myös pakkotilanteessa tappamaan vihollisen. Mutta tämä tapahtuu siksi, että elämä puolustajan maassa saisi jatkua.
Olen hyvin pettynyt, että sinänsä arvostamistani kansanedustajakollegoistani eduskuntatyöni ajalta löytyy perinteisestä arvoja vaalineesta kokoomuspuolueesta naisedustaja, joka ilmaisee vahvasti kannattavansa eutanasiaa. Toivottavasti hänellä ei olisi moniakaan kannattajia puolueessaan eikä muissakaan kansanedustajissa.
Ihmisarvo on absoluuttinen. Se ei perustu edes varallisuuteen tai yhteiskunnalliseen vaikutusvaltaan eikä näiden puuttumiseenkaan. Jokaisella on ihmisarvo ja absoluuttinen oikeus elämään iästä, varallisuudesta, terveydestä tai sairaudesta täysin riippumatta. Tämä absoluuttinen elämän arvo ei riipu tunteista, kivuista eikä mielipiteistäkään.
Siksi omasta tahdostakin tapahtuva armomurha on absoluuttisesti väärin. Erityisesti sairauksien keskellä tunteet, mielipiteet ja sanat voivat suurestikin vaihdella.
Jo pitkään on osattu lievittää kipuja, eikä elämän arvo riipu edes kenenkään omista kokemuksista tai tunteista. Suorastaan pelottava jo ajatuksenakin on se, että joku toinen, vaikkapa lääkäri, saisi päättää siitä.
Lääkärin tehtävä on puolustaa elämää viimeiseen asti. Tämän peruslinjan tulee olla lainsäädännön johtava periaate. Kansakunta, joka tämän unohtaa lainsäädännössään, on tuhon tiellä.
Historia osoittaa, että kansakunnat, joissa ihmisarvon tajuaminen muodossa tai toisessa on kadonnut, ovat kokeneet kovia tuhoja. Eutanasiakysymyksessäkin historia on ikkuna tulevaisuuteen.
Jos absoluuttisen elämän ja ihmisarvon kunnioitus katoaa, ollaan tuhon teillä, mistä on historian järkyttäviä kokemuksia erityisesti viime vuosisadalta.
Ihmisarvon ja elämän kunnioituksen on oltava absoluuttinen yhteiskunnassa ja lainsäädännössä Raamatun kokonaissanoman, käskyjen ja vapahtajamme parannustekojen esimerkin mukaan. Nämä ovat myös länsimaisen arvopohjan ja YK:n ihmisoikeuksien perusta.
Lauri Oinonen
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/