Budjettiriihi ja puoluekokous

Mielipide

Puoluejohdon on selväsanaisesti ja muistin virkistämiseksi viipymättä kerrottava ne kynnyskysymykset, joilla sinetöitiin hallitukseen meno. Olivatko ne kansan silmissä tarpeellisia vai hyödyttivätkö ne vain puoluetta.

Niistä faktoista, jotka on kirjattu hallitusohjelmaan, on pidettävä tiukasti kiinni. Puolueen ei tule lepsuilla.

Sinällään hallitukseen meno oli paikallaan. Viisi ministeriä hoitamaan maan asioita, melkein yhtä paljon kuin Juha Sipilän hallituksessa. Seuraavalla kerralla 10 prosentin puolueelle on tarjolla vain pari salkkua, jos hallitukseen meno ylipäätään tulee mahdolliseksi.

puoluekokousvalinnoista, valitettavasti puoluekenttä on kahtiajakautuneena!

Viime syksynä Katri Kulmunille hävinneet Antti Kaikkosen kannattajat ovat hioneet kynsiään ja manailleet Annika Saarikon haastamaan istuvaa puheenjohtajaa. Jos kisa käytäisiin vain heidän välillään, sama meno jatkuisi hävinneellä kannattajajoukolla, kumpi se sitten olisikaan.

Tällä menolla puolueen alamäki vain syvenee.

Onneksi Petri Honkonen uskaltautui kisaan mukaan! Lyömään kiilaa Kulmunin ja Saarikon väliin. Kun katsoin Honkosen tiedotustilaisuutta, ”Heureka”, tässä on miestä keskustan puheenjohtajaksi. Siinä sivussa nostaa kansamme itsetuntoa ja ryhtiä pois apatian ja toivottomuuden tilasta.

Puoluekokouksen olisi viisasta tässä tilanteessa uudistaa koko johtoviisikko. Mitään menetettävää ei ole. Tarjollahan on riittävästi ehdokkaita. Annetaan uusille kyvykkäille nuorille tilaisuus.

Tiedottamisessa on ollut puutteita. Siihenkin korjausliike. Uudet tuulet puhaltamaan. Voisi olla, että Takahikiän Taavettikin hieraisisi silmiään, ”niin sitä pitää.”

Osmo Kauppila