Avustuskapitalismi ajaa ojaan
Avustuskapitalismi valtaa alaa Euroopassa. Sen ytimessä ovat satojen miljardien eurojen suuruiset EU:n tukipaketit ja -rahastot. Massiiviset tulonsiirrot, joiden myöntäminen ja valvominen politisoituvat.
Tekniikka ja Talous -lehti määrittelee avustuskapitalismin näin: luodaan yritys, joka on mahdollisimman sopiva EU-avustuksille, vihreille lainoille, valtiontakauksille, minimoidaan oma riski, maksimoidaan tuottomahdollisuus.
Lehti käyttää esimerkkinä syviin vaikeuksiin ajautunutta Northvoltia, joka on kerännyt kaikki lainat, tuet ja avustukset mukaan laskien noin 19 miljardia euroa. Alkuperäisten omistajien oma panos ja riski on jäänyt näihin nähden hyvin marginaaliseksi.
Avustuskapitalismissa riskin ottaa ja laskun maksaa veronmaksaja. Halusi tai ei.
Avustuskapitalismille onkin tyypillistä julkisten varojen hamuaminen kulloinkin vallalla olevan ismin perusteella. EU:n jättirahastot luovat avustuskapitalismille oivalliset olosuhteet.
Byrokratia valitsee voittajat kuten sanotaan – mutta osaako se?
Samalla kun on siirrytty eräänlaiseen avustuskapitalismin aikaan, pelkään, että se ajaa ansaan. Loppupelissä se häviää Kiinan valtiokapitalismille ja Yhdysvaltain markkinakapitalismille.
Avustuskapitalismin toimimattomuuden esimerkiksi käy elpymisrahasto.
On surullista muistella kuinka uskoteltiin sen pelastavan Suomen viennin ja Euroopan talouden. Ja lähes irvokasta kuulla kuinka nyt osalla saajamaista on suuria vaikeuksia löytää edes jollain tapaa järkevältä kuulostavia rahan käyttökohteita.
Huolimatta avustuskapitalismista – tai kenties juuri sen johdosta – Suomen tulee tehdä aktiivista pääoma- ja teollisuuspolitiikkaa. Aikaisempaa aktiivisempaa, koska pääomaköyhän maan on kyettävä valjastamaan pääomia järkevästi ja markkinaehtoisesti uuteen liiketoimintaa Suomessa.
Teollisuuspolitiikassa on skarpattavaa. Esimerkiksi valtionyhtiöiden myynneistä saatavia varoja ei kannata sijoittaa normaaliin raideliikenteeseen eikä juokseviin menoihin. Ne kannattaa investoida maan uudelleenteollistamiseen suoraan tai erilaisten pääomarahastojen kautta.
On myös mahdollistettava eläkevarojen mielekäs sijoittaminen suomalaisiin kasvuyhtiöihin. Energiamurros ja kiertotalous ovat voimia, joihin pelkät yksityiset pääomat eivät riitä.
Pelkällä avustuskapitalismilla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Kestävän liiketoiminnan logiikka on markkinataloudessa ja arvoperusta markkinaehtoisuudessa.
Hyvää rahaa ei pidä heittää huonon perään. Ei varsinkaan veronmaksajan rahaa avustuskapitalismissa.
Keskusta voi olla se pro market -henkinen puolue, joka puhuu terveen talouden, yritteliäiden ihmisten, paikallisuuden, koko maan ja kotimaisuuden puolesta vaihtoehtona taloutta ja talouselämää keskittävälle avustuskapitalismille.
Summa summarum: valtiokeskeisiä sosialisteja emme ole. Korporaatioiden avustuskapitalismia emme halua. Tehkäämme siis tilaa ihmiskeskeiselle markkinaehtoisuudelle.
Petri Roininen
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/