Aluepolitiikasta kärkihanke eduskuntavaaleihin
Aluepolitiikasta tulisi tehdä keskustan kärkihanke eduskuntavaaleihin. Annika Saarikko heitti kesäkuun alussa ajatuksen, että koko maan tasapainoista kehitystä voitaisiin edistää erityistalousalueiden avulla.
Idea tyrmättiin välittömästi muissa puolueissa. Vasemmisto (Li Andersson) käsitti, että muodostuisi veroparatiiseja ja kokoomus (Kai Mykkänen) ilmoitti, ettei tarvita muuta kuin verohelpotuksia koko maahan.
Ajatusta aluepolitiikan renessanssista ei tule vaieta kuolleeksi.
Keskustan pitää muistuttaa myös nuoremmille sukupolville, mitä merkittäviä saavutuksia sotien jälkeisellä taantuvien alueiden kehitysaluepolitiikalla aikaansaatiin.
Kun nimitys muuttui koko maata käsittäväksi aluepolitiikaksi, saavutukset hiipuivat. Eli taantuville alueille on kehitettävä lainsäädännöllisiä tukimuotoja – olkoot ne vaikka verotuksellisia, mutta erityisesti yritteliäisyyttä ja työllisyyttä tukevia.
Suurin aluepoliitikko vuosikymmeniä oli tietenkin Lepikon torpassa Pielavedellä syntynyt ja Kajaanissa kasvanut Urho Kekkonen.
Viiden hallituksen pääministerinä ja 25 vuoden presidenttikaudesta hänet kirjattiin historiaan ulkopoliitikkona, Paasikiven–Kekkosen linjan toteuttajana. Meidän kaikkien suomalaisten elämään on vaikuttanut hyvin merkittävästi hänen sisäpoliittiset saavutuksensa erityisesti aluepolitiikassa.
Syyskuussa julkistettavassa kirjassani olen ristinyt kehitysaluepolitiikan Kekkosen, Karjalaisen ja Loikkasen linjaksi.
Kekkonen vaikutti jo 1958, jolloin saatiin laki pohjoissuomalaisille teollisuusyrityksille annettavista verohelpotuksista.
Hän vaikutti siihen, että valtionyhtiöt perustivat Lappiin Rautaruukin, Kemijoki Oy:n ja Tornion jaloterästehtaan. Aivan ratkaisevaa oli Kekkosen rooli Kostamuksen rakentamisessa 1977–1985. Siellähän työskenteli suurimmillaan 3700 suomalaista rakentajaa.
Korkeimman asteen koulutuksessa toteutettiin aluepoliitista ajatusta, kun Kuopioon ja Jyväskylään saatiin yliopisto 1966, Joensuuhun 1969 ja Rovaniemellä aloitettiin korkeakouluopetusta, josta sittemmin tuli Lapin yliopisto.
Kekkosen sihteerinä poliittisen uransa aloittanut Ahti Karjalainen oli taas ratkaisevassa roolissa, että 1960-luvun lopulla saatiin kehitysaluepoliittiset lait ja Kera (Kehitysaluerahasto) Kuopioon 1970.
Karjalaisen sihteerinä toiminut Jouko Loikkanen oli oman kertomansa mukaan juoksupoikana kehitysaluepolitiikassa ja Keran ensimmäisenä toimitusjohtajana.
Keran ja paljolti Kajalaisen/Loikkasen vaikutuksesta mm. maakunnan takarajalla toimiva Keiteleen kunta viettää syyskuulla teollistumisensa 50-vuotisjuhlaa.
Toimin kunnan ensimmäisenä kunnanjohtajana 1970-luvun. Pääomaköyhään kuntaa saatiin ulkopolista kehitysaluepoliittista rahoitusta ja yrityksiä niin, että mm. kunnan verotulot kaksinkertaistuivat kolmessa vuodessa.
Kun käännetään katseet tulevaisuuteen, tulee keskustan vaatia aluepolitiikkaa, joka kehittää taantuvia alueita, ja auttaa monissa Helsingin seudun ruuhkautumis- ja palveluongelmissa.
Samalla kevennetään kallista infrarakentamista. Niinpä nyt tarvitaan aivoriihiä, työryhmiä ja ehkä komiteaa mm. hyödyntämään tietotekniikkkaa ja etätyötä, suunnittelemaan koulutuksen, palkkauksen, verotuksen ja asumisen mahdollisuuksia sekä yritysten investointien ja työvoiman saannin edistämistä.
Keinoja löytyy – kun vain toimeen tartutaan.
Suomi on mahtava laaja-alainen maa, joka on pidettävä asuttuna mahdollisimman tarkkaan. Tulevaisuutta ei voida rakentaa yhden metropolin varaan.
Osmo Kärkkäinen
Kunnallisneuvos, tietokirjailija
Tunnettiin Keiteleen kummisetänä 1970-luvulla