Onko luovuus hierarkista, koordinointi itsemääräämiseen puuttumista, konseptointi mikromanageroimista ja merkittävä osa ryhmätöistä vailla tarkoitusta?
Dialektiikka on antiikin Kreikan keksimä keskustelumuoto, jonka avulla pyrittiin etsimään tietoa ja yhteisymmärrystä.
Sokraattinen dialektiikka on dialogia hyödyntävä kysely- ja opetusmenetelmä. Se on eräänlainen kyseenalaistava tapa tiedon löytämiseksi. Kokeillaan Sokrateen dialektiikan voimaa muutamalla testilauseella: Organisaation tulee olla hierarkinen.
Jos väitettä vastaan haluaisi väittää argumentoinnin tulisi olla vastakkainen: Organisaation ei tule olla hierarkinen. Molempien väittämien puolesta olisi helppo argumentoida puolesta ja vastaan.
Jatketaan. Otetaan uusi väittämä: Luovuus ja innovatiivisuus ovat hierarkisia. Tuota taas voisi haastaa vastaväitteellä: Luovuus ja innovatiivisuus eivät ole hierarkisia. Jos pohdintaa edelleen jatketaan uudella väittämällä: Luovan ja innovatiivisen organisaation ei tule olla hierarkinen.
Jos taas tuota väittämää haluaa vasta-argumentoida, kuuluisi väite: Luovan ja innovatiivisen organisaation tulee olla hierarkinen.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että luovuus ja innovatiivisuus eivät vaadi hierarkista organisaatiota.
Onko organisaation hierarkisuus sitten aina pahasta? Ei suinkaan. Miten organisaation hierarkisuudesta voi sitten olla luovuuden ja innovatiivisuuden kannalta hyötyä? Olen taipuvainen ajattelemaan, että organisaation hierarkisuutta voi hyödyntää toiminnan koordinaatiossa ja konseptoinnissa.
Onko konseptointi ja koordinointi mikromanageroimista? Jos yhdistellään taas aiempia väittämäpari: Toiminnan luovuuteen ja innovatiivisuuteen ei välttämättä tarvita hierarkisuutta, mutta toiminnan konseptointiin ja koordinaatioon organisaation hierarkisuus voi olla suureksi hyödyksi.
Toisaalta taas toiminnan konseptoimattomuus ja koordinoimattomuus mahdollistavat innovatiivisuutta ja luovuutta, mutta vahvan autonomisessa linjaorganisaatiossa parhaat käytänteet eivät pääse monistumaan ilman kunnollista konseptointia ja koordinaatiota.
Olen huomannut, että ryhmätöitä teetetään välistä täysin vailla tarkoitusta.
Parhaimmillaan hierarkisesti organisoitunut, mutta yhtenäinen organisaatio mahdollistaa ideoinnin ja luovuuden sekä innovaatioiden konseptoinnin ja toiminnan koordinaation.
Vastaavasti liiallisesti hierarkiaan nojaava ja eriytynyt organisaatio saattaa kuihduttaa ideoinnin ja luovuuden ja ei myöskään mahdollista toiminnan konseptointia ja koordinaatiota.
Olen huomannut, että mikromanagerointi-termiä käytetään nykyään liikaa. Pahimmillaan mikromanagerointi-sanalla saatetaan sivuuttaa hallinnoinnin, konseptoinnin ja koordinaation täydellinen puute.
Lisäksi olen huomannut, että ryhmätöitä teetetään välistä täysin vailla tarkoitusta.
Ryhmätyöt ovat yksi tapa luoda alusta luovuuteen ja innovatiivisuuteen sekä vaikuttavuuteen. Liian usein olen kuitenkin ollut osallisena ryhmätöissä, mitkä eivät ole johtaneet mihinkään muutoksiin organisaation toiminnassa.
Toki ryhmätyöt mahdollistavat vahvempaa vuorovaikutusta, osallisuutta ja luovat parhaimmillaan yhteenkuuluvuutta organisaation sisällä.
Resurssiviisauden ja työn tuottavuuden näkökulmasta ryhmätöiden aluksi voisi olla perusteltua purkaa ryhmätyön teettämisen tarve auki: Minkä asian on tarkoitus muuttua organisaatiossa ryhmätyön avulla?
Tämä palvelulupaus yhtäältä altistaisi organisaation muutokselle ja toisaalta loisi avoimen vaikuttavuuden mahdollisuuden osallistujille. Luulen, että keskusteluista nauttinut Sokrateskin olisi saattanut turhautua suomalaisen työelämän ryhmätöiden äärellä.