Miten keskustan aluehallinnon tarina jatkuu?

Blogi

Keskusta menestyi tammikuussa käydyissä aluevaaleissa hyvin. Keskustalla on suurin aluevaltuustoryhmä Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjassa, Keski-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Keskustalla on Suomen eniten aluevaltuutettuja (297).

Vaaleissa Keskustan keskeisiä tavoitteita oli kolme: 

1. Jokaiseen kuntaan vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema.
2. Parempi työarki ja työpaikka henkilöstölle.
3. Yhdellä yhteydenotolla oikea-aikaiseen hoitoon.

Aluevaltuutettuna olen huolissani kaikkien kolmen tavoitteen toteutumisen suhteen.

Suomessa on ollut pitkään vallalla kehitys, jossa erikoissairaanhoidon kulukasvu on ollut erittäin voimakasta ja se on jättänyt jalkoihinsa perusterveydenhuollon kehittämisen.

Tuo kehityskulku uhkaa vääjäämättä maaseutumaisten kuntien perusterveydenhuollon lähipalveluita. 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen hoitoketjun toimimattomuus jossain kohtaa ketjua heijastuu ja leviää pahimmillaan systeemiongelmaksi.

Ihmistä saatetaan pompotella esimerkiksi terveyskeskuksen ja keskussairaalan päivystyksissä niin, että molemmissa sanotaan, että mene toiseen.

Matka vaikkapa tuki- ja liikuntaelinsairauksien iskiessä terveyskeskuksen lääkärin pakeilta keskussairaalan leikkaavan kirurgin luo, saattaa olla ajallisesti tuskaisen pitkä.

Voi sanoa, että Suomen sote on kehittynyt 1980-luvun potilaan makuuttamisesta 2020-luvulle potilaan hyppyyttämiseen. 

Keskustan johdolla Suomeen on luotu aluehallinto. Nyt keskustan tulee ottaa uudelleen soihdunkantajan rooli hyvinvointialueiden muutoksen johtamisessa.

Alla kuusi konkreettista avausta Suomen Keskustan puoluehallitukselle: 

1. Tarvitsemme lisää sote-ammattilaisia maailmalta Suomeen. 
2. Tarvitsemme kehittämisotteen Suomen perusterveydenhoitoon. Voisiko omalääkärimalli olla yksi osaratkaisu?
3. Tarvitsemme teknisiä innovaatioita ja alustan niiden tehokkaaseen jakamiseen hyvinvointialueille. 
4. Tarvitsemme Pohjois-Karjala projektille jatkoa – suolan ja voin lisäksi sokerin kansanterveydelliset haitat tulee huomioida haittaveroista päättäessä nykyistä tiukemmin. 
5. Tarvitsemme sallivamman muutoksen hyvinvointialueen lainanottovaltuuksien laskentakaavaan.
6. Tarvitsemme puolueen kannan siihen, onko moraalisesti oikein, kun jotkut kunnat keinottelevat hyvinvointialueille vuokratuiksi tulevien kiinteistöjen omistusjärjestelyillä ja luovat näin toimimalla riskejä hyvinvointialueen taloudelle.