Perusturvasta huolehtiminen on ihmisyyspolitiikkaa
Kun tulin eduskuntaan vuonna 1995, olin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen. Silloin tehtiin Lipposen ykköshallituksen kovia leikkauksia perusturvaan. Jouduin politiikan tielläni vastakkain sellaisen arvomaailman kanssa, jota keskusta ei edustanut.
Varmasti olisimme hyväksyneet säästötoimia, mutta kaikkein pienimmistä perusturvaetuuksista emme halunneet leikata. Niinpä äänestimme kansaneläkkeiden, kotihoidontuen, pienien sairauspäivärahojen, opintotuen ja myös lapsilisien leikkauksia vastaan.
Nämä asiat ovat moneen kertaan nousseet mieleeni nyt, kun Orpon-Purran hallitusta on seurannut. Se jäljittelee Lipposen hallituksen leikkausohjelmaa. Kulunut sanonta ”historia toistaa itseään” sopii tähän.
Silloin äärivasemmisto, ns. stalinistit eivät hyväksyneet leikkauslinjaa, jättivät vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ja äänestivät yhdessä rintamassa keskustan kanssa perusturvan puolesta.
Kyse on laajasti ottaen ihmisyydestä politiikassa. Onko ihmisyydelle tilaa poliittisessa kulttuurissa tänään? Tiedämme, että talous ja vaatimus talouskasvusta asettavat rajat sille, minkälaista politiikkaa meillä on varaa harjoittaa. Kuitenkin Santeri Alkio aikoinaan kannusti asettamaan ihmisyyden politiikan ytimeen.
Tällaista arvokeskustelua käydään valitettavasti nykyään politiikassa liian vähän.
Historiasta kuitenkin näemme, että merkittävät poliittiset uudistukset ovat syntyneet erityisesti silloin, kun ihmisyys on ollut muutoksen liikkeellepaneva voima. Tämä näkyy esimerkiksi ihmisoikeusliikkeen ja naisten tasa-arvotyön historiassa.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on osoitus siitä, että ihmisyys voi ja sen tulisi olla etusijalla poliittisessa päätöksenteossa. Asettamalla kansalaisten hyvinvointi ja oikeudet etusijalle, Suomi on rakentanut yhteiskunnan, jossa on mahdollisuus osallisuuteen ja tasa-arvoon.
Ainoastaan vahva talous antaa mahdollisuuden sosiaaliturvaan, toimivaan infrastruktuuriin ja julkisiin palveluihin.
Kysymys siitä, kumpi on tärkeämpää politiikassa, ihmisyys vai talous, ei tietenkään ole niin mustavalkoinen. Molemmat ovat ratkaisevia ja liittyvät toisiinsa.
Ihmisyys politiikassa kattaa laajan kirjon eri teemoja, kuten yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin, oikeudet ja ihmisarvon. Tähän liittyvät muun muassa, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, terveydenhuolto, koulutus ja oikeus hyvään elämään. Tästä näkökulmasta politiikan päätavoite on ihmisten elämänlaadun parantaminen ja perustarpeiden sekä -mahdollisuuksien turvaaminen.
Toisaalta talous on olennainen osa yhteiskuntaa, sillä se vaikuttaa siihen, mihin meillä on varaa ja minkälaisia työpaikkoja on tarjolla. Ainoastaan vahva talous antaa mahdollisuuden sosiaaliturvaan, toimivaan infrastruktuuriin ja julkisiin palveluihin. Vahva talous edistää vakautta ja kasvua, mikä puolestaan edistää yksilöiden hyvinvointia.
Käytännössä politiikassa kamppaillaan enimmäkseen tasapainon löytämiseksi näiden kahden eri lähestymistavan välillä. Onnistunut poliittinen päätöksenteko huomioi sekä ihmisten tarpeet että talouden.
Aikana, jolloin poliittinen polarisaatio on tosiasia, ihmisyyden nostaminen politiikan tekemisen keskiöön voi toimia sillanrakentajana. Se kannustaa vuoropuheluun, ymmärrykseen ja kompromisseihin.
Tästä ovat hyvänä esimerkkinä Anneli Jäätteenmäen johtamat hallitusneuvottelut, joissa olin mukana ns. sosiaali- ja terveyspöydässä. Jäätteenmäki piti huolta siitä, että vaikeissakin oloissa löytyi potti, joka oli tarkoitettu perusturvan kohentamiseen.
Saimme hallituskumppaneidemme kanssa yhteistyössä, kompromisseja hakien, sovittua mittavista korotuksista pienimpiin etuuksiin. Silloin nousivat muun muassa kotihoidontuki ja lapsilisät, pienimmät eläkkeet ja päivärahat.
Matti Vanhanen jatkoi pääministerinä Jäätteenmäen linjaa, ja syntyi takuueläke. Perusturvaa parhaimmillaan niille, joille aiempi lainsäädäntö ei sitä taannut.
Monimutkaisten maailmanlaajuisten haasteiden edessä, jotka ulottuvat ilmastonmuutoksesta vakaviin sotilaallisiin yhteenottoihin eri puolilla maailmaa, ihmisyyden voima ei ole vain juhlapuheiden aihe, vaan välttämättömyys.
Yhteisen ihmisyytemme kautta voimme tarttua näihin haasteisiin ja rakentaa parempaa maailmaa meille ja tuleville sukupolville.
Kun ihmisyys on politiikan tekemisen ytimessä, voimme muuttaa yhteiskuntia ja luoda maailman, joka on oikeudenmukaisempi, myötätuntoisempi ja vauraampi kaikille.