Miksi minusta tuli sittenkin kuntapoliitikko
”Ei kiitos, mä en lähde mukaan kuntapolitiikkaan”, tokaisin Peltolan Veijolle, kylämme pitkän linjan keskustavaikuttajalle reilut neljä vuotta sitten, kun hän pyysi minua kuntavaaliehdokkaaksi.
Olin juuri muuttanut perheineni takaisin kotikylään, jossa lähes koko sukuni asuu.
En yllättynyt pyynnöstä, sillä Veijo on vanhempieni hyvä ystävä ja tiesi, että olen umpikeskustalainen.
Vetosin siihen, että lapsiperhearjessa ja ostamamme omakotitalon remontissa riitti ihan tarpeeksi haastetta.
Salaa ajattelin, että kuntapolitiikka kuulosti kuolettavan kuivalta eikä koskettaisi minua mitenkään.
Kuukausi sitten minut valittiin kuntamme kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä Mäntsälän kunnanvaltuustoon, jossa niin paappani kuin äitini on aikanaan ollut keskustan valtuutettuna.
Kesä on mennyt kiinnostavasti valtuuston paikkaneuvottelujen merkeissä.
Mieleni muuttui, kun edellinen kunnanvaltuusto päätti niukalla enemmistöllä lopettaa rakkaan kyläkoulumme säästöihin vedoten. Koko keskustan ryhmä äänesti lopettamista vastaan, mutta se ei riittänyt.
Nyt on jo käynyt ilmi, että säästölupaukset olivat juuri niin ylimitoitetut, kuin mitä yritin silloisille valtuutetuille kertoa.
Kuunnellessani ilman puheoikeutta valtuuston kokouksia tajusin, että kuntapolitiikka koskettaa mitä suurimmassa määrin meitä kuntalaisia.
Perehdyttyäni paremmin kuntamme päätöksentekoon totesin, että siitä riittäisi helposti draamaa televisiosarjaan jos toiseenkin.
En ollut yksin havaintoni kanssa.
Yrittäessäni vakuuttaa valtuutetut siitä, että he olivat tekemässä ison virheen, aloin avata kunnan päätöksentekoa kuntamme eri Facebook-ryhmissä.
Kun selitin selkokielellä mistä päätöksissä oli kyse ja miltä ne minusta tuntuivat, moni kertoi kiinnostuneensa ensimmäistä kertaa kuntapolitiikasta.
Ihmisiä on vaikea saada ottamaan kantaa asioihin, joista he eivät ymmärrä juuri mitään.
Tällä kertaa minua ei tarvinnut pyytää ehdokkaaksi, vaan ilmoittauduin sellaiseksi heti kun se oli mahdollista. Vaaliteemojakaan ei tarvinnut kauaa miettiä.
Tärkeimmiksi tavoitteikseni nousi tehdä kunnan päätöksenteosta avointa ja läpinäkyvää sekä kuntalaisia aidosti osallistavaa.
Nämä kaksi tavoitetta tukevat toisiaan. Ihmisiä on vaikea saada ottamaan kantaa asioihin, joista he eivät ymmärrä juuri mitään.
Kun heille selitetään miten ja miksi eri päätöksiä tehdään, heidän on helpompi nähdä miten päätökset vaikuttavat heidän elämäänsä.
Nähdessään että heidän mielipiteillään on väliä, päätöksentekoon osallistuminen tuntuu heti mielekkäämmältä.
Mikä parasta, voin itse toteuttaa lupaukseni päätöksenteon avoimuudesta ja kuntalaisten osallistamisesta.
Olen jo nyt kertonut kunnan Facebook-ryhmissä miten paikkaneuvottelut toteutetaan ja kysynyt mitä kuntalaiset haluavat muuttaa kunnassa.
Ensireaktioiden perusteella uskon, että neljän vuoden päästä kuntapolitiikka kiinnostaa entistä useampaa ihmistä, ainakin meillä Mäntsälässä.
