Keskittääkö keskusta?
Kotimaakunnassani Lapissa viime viikot on käyty kiivasta keskustelua valtion arviointiryhmän esityksistä sekä Lapin hyvinvointialueen puitteissa kaavailluista päätöksistä.
Erittäin hyvin toiminutta ja kustannustehokasta Länsi-Pohjan keskussairaalaa eli Länskää Kemissä ollaan muuttamassa terveyskeskukseksi, alasajo uhkaa myös Lapponiaa Kemijärvellä, samoin useita vuodeosastojen eri puolilla Lappia. Lehdistö on kertonut nyt myös kuumina käyneistä keskusteluista, kun sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso kävi kiertueella kotiseudullaan, mutta vastaanotto ei ollut ymmärrettävästi kaikilta osin kovin ystävällinen.
Nyt on avoimesti myönnettykin, ettei valtion arviointiryhmän (Lapissa sitä on alettu jo kutsua arvausryhmäksi) esityksille ole tehty kustannuslaskemia tai vaikutusten arviointia. Kyse on siis halusta saada vain yksikköjä vähemmäksi, ja osa poliitikoista näkyy menevän virkamiesten selän taakse.
Kokoomuslaiset ovat olleet viime viikon lähinnä hiljaa, mutta perussuomalaiset syyttävät valtiovallan toimista edellistä hallitusta.
Lisäksi somessa vyörytettiin Lapin osalta viime päivinä uutisointia, jonka mukaan keskusta ja SDP lopettavat Ivalon päivystyksen.
Keskustan aluevaltuustoryhmä on kuitenkin ilmoittanut, ettei se hyväksy Ivalon yöpäivystyksen lakkauttamista.
Miten päätöksemme peilautuvat suhteessa aatteelliseen perustaamme?
Tämä onkin hyvä, mutta toivottavasti niin keskustan ryhmä kuin muutkin ryhmät aluevaltuustossa vastustavat yhtä ryhdikkäästi myös muita huonoja esityksiä. Tarvittaessa on valtion arviointiryhmän vaatimuksetkin voitava torjua.
Ministeriöiden virkamiehet eivät tunnetusti ole maakuntien palveluiden suurimpia ystäviä. Vastuu niistä on viime kädessä poliitikoille. Lapissa pitkät välimatkat ja myös kasvavan matkailun tarpeet (turistien ensiapu ja niin edelleen) lisäävät vielä omat erityishaasteensa sotepalveluiden järjestämiselle.
Sitä voi aina kysyä, olemmeko me keskustalaiset tehneet itse parhaamme ollessamme vallassa?
Olemmeko maakuntatasolla syyllistyneet joskus samaan, mistä valtakunnan tasolla muita syytämme? Viime vaalikauden sain toimia aluevaltuutettuna, eikä ole salaisuus, että meillä oli omassakin ryhmässä ajoittain suuriakin näkemyseroja sotepalveluita koskevien päätösten suhteen.
Aiheellisesti voi tietenkin katsoa myös aikaan ennen soteuudistusta ja kysyä myös erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksen vaikutuksista. Mihin kaikkeen se osaltaan johti? Jotkut meistä siitäkin toki aikanaan varoittelivat.
Meillä pitää olla joka tapauksessa kykyä myös itsekritiikkiin, jos halutaan saada kannatus paitsi nousemaan niin myös vakiintumaan paremmalle tasolle.
Muut puolueet eivät pidä keskittämisen vastustamista ykkösasiana.
Keskushallinnon virkakoneiston parista toimintoja myös mielellään keskitetään, joko maakuntakeskuksiin tai pääkaupunkiseudulle. Siksi keskustalla on erityisen suuri vastuu siinä, että se ei mene mukaan
keskittämispolitiikkaan. Se ei ole muuten myöskään meille vaalivoittojen tie, sen voin vakuuttaa ja sen on lähihistoriakin meille osaltaan osoittanut.
Kyse on ideologiasta, keskusta-aatteesta. Desentralismista, hajautetun yhteiskuntajärjestyksen kehittämisestä. Lähipalvelut, lähidemokratia – asutuksen, työpaikkojen ja vallan keskittämistä vastaan.
Miten päätöksemme peilautuvat suhteessa aatteelliseen perustaamme? Sitä on aina muistettava tarkastella, ja keskustankin vahvistettava kurssiaan selkeästi keskittämistä vastustavana voimana.