Hallituksenromutuspalkkio

Miksi ihmiset ostavat tai eivät osta autoa? Kyse on halujen ja kykyjen kohtaamisesta, kuten usein muutoinkin elämässä.

Auton ostossa kyvyt liittyvät taloudellisiin resursseihin – onko minulla rahaa ostaa uusi auto vai ei?

Halut liittyvät pragmaattiseen ajatteluun – tulenko toimeen nykyisellä autolla tai tulenko toimeen kokonaan ilman autoa. Toki halut voivat olla myös epärealistisia haaveita hienosta saavuttamattomissa olevasta autosta. Autosta, jota en välttämättä tarvitse.

Vaikka haluja olisikin, kykyjen asettamat rajoitteet estävät niiden toteuttamisen – rahat käytetään johonkin tärkeämpään, ruokaan, vaatteisiin, lääkkeisiin, vuokraan eli jokapäiväiseen elämään ja arjessa pärjäämiseen.

Kyvykkäät eli he, joilla rahaa on, mutta ei haluja, laittavat rahansa mieluummin säästöön, sijoituksiin, koulutukseen, lomareissuun, kesämökkiin tai keittiöremonttiin. Johonkin, mikä on heille paljon autoa tärkeämpi kohde.

Jos kansalaisella ei ole kykyjä eikä haluja vaihtaa tai ostaa autoa, ei kauppoja synny. Hallituksen esittämä romutuspalkkio ei muuta heidän tilannettaan suuntaan eikä toiseen.

Uusien ja vähäpäästöisempien autojen myynti lähtee nousuun heti, kun halukkaiden kansalaisten kyvykkyyttä lisätään – heille luodaan uskoa tulevaisuuteen, toivoa paremmasta, minkä myötä luottamus omaan talouteen kasvaa.

Uusien ja vähäpäästöisempi autojen myynti kasvaa, kun ihmisillä on töitä ja luottamusta työpaikan säilymisestä.

Jos luottamus tulevaan on romuttunut, ei mikään romutuspalkkio riitä tekemään päätöstä uuden auton hankinnasta.

Nykyisellä tiestön kunnolla ja kunnossapidon tasolla vanhalla romulla ajaminen tuntuu päivä päivältä muutenkin paremmalta vaihtoehdolta.