Fraasit eivät paranna maatalouden kannattavuutta
Eduskunnassa käytiin tällä viikolla poikkeuksellisesti keskustelua maataloudesta. Salissa ei ole voitu aiheesta juurikaan keskustella, kun hallitukselta ei montaa esitystä eduskunnan käsittelyyn ole maatalouteen liittyen tullut.
Nyt tämä oli mahdollista, kun listalla oli keskustelualoite ruuantuotannon tulevaisuudesta, omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta. Tärkeä aihe, mutta omat odotukset keskustelulle eivät olleet kovinkaan korkealla, aiempien kokemusten perusteella.
Eikä tällainen keskustelualoite velvoita hallitusta ryhtymään mihinkään. Ja hieman käsikirjoitetun performanssin makua tilaisuudessa olikin, mutta se saattaa olla omaa vainoharhaisuuttani.
Eikä ministeri vastannut kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin, mikä sekään ei ole mitenkään poikkeuksellista.
Positiivista oli, ettei paria poikkeusta ja pientä välimölinää lukuun ottamatta katsottu menneeseen, vaan tulevaan. Vuosikymmenten aikana kuultuja fraaseja tosin sitten kuultiin siitäkin edestä – maatalous on tärkeää ja sitä on harjoitettava koko maassa ja kotimainen ruoka on parasta ja se on huoltovarmuuden perusta.
Totta joka sana ja voin ne itsekin allekirjoittaa. Ja on tullut hoettua näitä satoja ellei tuhansia kertoja viimeisten 30 vuoden aikana. Joten tässä alla niiden kertausta.
Maatalouden keskeinen ongelma on kannattavuus ja kannattavuus paranee vain markkinoiden kautta. Kaikki muu on kosmeettista, mikäli markkinoiden toiminta ei muutu reilummaksi eikä ruuan tuottaja, maatalousyrittäjä saa parempaa hintaa tuottamistaan tuotteista.
Kotieläintilat tarvitsevat toimivan lomitusjärjestelmän ja kattavat eläinlääkintäpalvelut.
Olen yli kolmekymmentä vuotta kuullut kaikki mahdolliset selitykset, miksi vastuu maatalouden kannattavuudesta ei kuulu elintarvikeketjussa kenellekään muulle kuin viljelijälle itselleen.
Kaupan keskusliikkeet ovat tehneet tästä oman taiteenlajinsa, jossa aina löytyy syy, miksi vastuu suomalaisen elintarvikeketjun kestävyydestä kuuluisi heille edes pieneltä osin. Enempää fraaseja välttääkseni jätän nämä hokemat luettelematta.
Mikäli valtasuhteet eivät tasoitu elintarvikeketjussa, ei jatkossa ole suhteita eikä ketjua.
Maatalousyrittäjät ja heidän perheensä eivät myöskään elä irrallaan muusta yhteiskunnasta – he tarvitsevat sote -palveluja, lasten hoitopaikkoja, kouluja, oppilaitoksia, viranomaispalveluja ja kulttuuripalveluja.
Kotieläintilat tarvitsevat toimivan lomitusjärjestelmän ja kattavat eläinlääkintäpalvelut. Erityisesti lomituspalveluissa on suuria ongelmia, jotka tulee ratkoa pikaisesti.
Ruuasta, maataloudesta ja huoltovarmuudesta on helppo puhua mukavia ja sen puolesta on kunniakasta pöyristyä. Lopulta vain teot ratkaisevat ja siinä meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka. Pelkillä fraaseilla ei maatalouden kannatus parane, hokipa niitä mikä puolue tahansa.