Hillitöntä ja hysteeristä

Ensimmäisen kauden kansanedustaja tuskaili ennen joulua, miten hän ei kiireen vuoksi ehdi pitää ainuttakaan vapaapäivää viikossa. Lepo jää työn ja kentän vaatimusten jalkoihin.

Eduskunnan pääsihteeri Maija-Leena Paavola arvioi valituksi tultuaan, että lainsäädännön laatu paranisi, jos virkamiehille taattaisiin riittävästi aikaa lainvalmisteluun. Komiteat kelpaisivat taas.

Kiire näkyy myös mediassa. Kova kilpailu tarkoittaa loputonta pyrkimystä olla ensimmäisenä uutisen äärellä. Juttujen valmistelulle jää entistä vähemmän aikaa, ja huteja sattuu. 

Viime kuukausien puoluegallupit kertovat, että kansalaisillakin on kiire politiikassa. Kantaa otetaan ja mieltä muutetaan vauhdikkaasti.

Politiikan aikakäsitys on muuttunut. Muutos, joka ennen vaati vuosia, tapahtuu nyt kuukausissa. Entisajan viikko on vartti nyt.

Kiire heijastuu ajatteluun. Harkinnasta on tulossa vanhanaikaista, ja osalla poliitikoista on lähes pakonomainen tarve lausua jokaiseen asiaan jotakin ja nopeasti.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö on tästä hyvä esimerkki. Hänellä on ainakin twitterissä varma mielipide liki kaikkeen. Tahti hengästyttää hitaampaa.

Samaan kykenee moni toimittaja ja politiikan amatöörikin. Jalkapallo, tiedepolitiikka, junaliikenne, Finavia, katupartiot, lääppiminen ja tietenkin maahanmuutto saavat mielipiteet irtoamaan, ja vasta-argumenttien vyöry on taattu. Uuteen kulttuuriin kuuluu riitely, jossa vastakkain ovat asioiden lisäksi ihmiset.

Kuka väittää enää, että suomalaiset ovat värittömiä keskustelijoita ja ujoja sivustaseuraajia? Suomessa osataan ottaa kantaa ja mennä myös henkilökohtaisuuksiin.

Suomen Kuvalehdessä näyttelijä Lena Meriläinen kuvasi miltä tuntuu olla some-oksennusten kohteena: ”Tulee niin kertakaikkisen paha mieli”.

Voiko näin jatkua miten pitkään tahansa vai tarttuuko joku erotuomarin pilliin ja viheltää meille jäähyn hyvien tapojen vastaisesta koheltamisesta? Vai älyämmekö itse pyytää aikalisän tilannearviota varten?

Ehkä hoksaamme, että kiire ei tarkoita tehokkuutta ja nopeus on vahvuus vain silloin, jos järki ja harkintakyky pysyvät mukana.