Keskustan kohtalonkysymys

Hallitus muodostuu ja keskustasta tulee sen toiseksi suurin puolue viidellä ministerillään. Näillä tiedoin keskustasta tulee valtion kirstunvartija.

Missä silloin pohditaan liikkeen tulevaisuutta ja toimintatapaa?

Johtavat ja lupaavimmat keskustalaiset ovat päätymässä ministereiksi. Heidän aikansa ja energiansa menee seuraavan neljän vuoden ajan valtion palveluksessa. He eivät ehdi puoluetoimintaa pohtimaan, eivät kunnolla edes kenttää kiertämään.

Jonkun pitää huolehtia keskustan sielusta ja puolueen toimintatavan uudistamisesta. Jonkun pitää hoitaa ne asiat, joita vaalitappion jälkeen tuli mieleen. Jonkun pitää johtaa sitä työtä, mihin oppositiossa olisi ollut mahdollisuus.

Puolueen työnjaon ja sääntöjen mukaan tämä työ kuuluu puoluesihteerille. Yksin kukaan ei tämmöistä pysty tekemään, vaan asia on organisoitava ryhmille ja joukkueille, jotka valmistelevat niin järjestöllisiä kuin sisällöllisiä toimeksiantoja.

Käsitykseni on, että keskustapolitiikan sisällön valmistelu ei nyt toimi.

Ylimääräinen puoluekokous valitsee uuden johdon, mutta melkeinpä tärkeämpää on, mitä se linjaa keskustan tarvitsemista uudistuksista. Kai niitä jossain valmistellaan?

Käsitykseni on, että keskustapolitiikan sisällön valmistelu ei nyt toimi. Viime vuosina työryhmiin ja toimikuntiin on ollut vapaa hakeutuminen, mikä on varmasti lisännyt ihmisten osallisuutta, mutta samalla vähentänyt ryhmien kapasiteettia.

Miten tahansa tällaiset ryhmät kootaan, tulisi niihin huolehtia kussakin asiassa parhaat voimat. Myös toimeksiannon oikea muotoilu on tärkeää.

Kyllä harmittaa, kun suvultaan keskustataustaisista nuorista yhä useampi liukuu vihreisiin, ihan vain sen takia, että keskustalla ei ole mitään foorumia, jossa ajateltaisiin keskustalaisittain ja muodostettaisiin tahto siitä, mitä keskusta haluaa.

Pitää pystyä perustellusti ja heti sanomaan, missä persut tai vihreät ovat väärässä. Ei 1930-luvullakaan mukauduttu IKL-meininkiin, vaan väitettiin vastaan.

Ei keskustalaisuus ole sitä, että sanomme toisillemme olevamme joka asiassa välittävällä kannalla. Niin voi kuvitella ainoastaan joukko, joka ei ajattele itse. Niin sanoo väki, jolla ei ole omia tavoitteita. Niin sanoo se, joka ei katso tulevaisuuteen.

Ja ohimennen huomio: SITRA ei ole korvike puolueen omalle tulevaisuustyölle.

Ihan sydämeen ottaa se, miten laiska keskusta on ollut aikamme suurimmassa kysymyksessä, ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Siinä meillä olisi mahdollista ottaa terävä kanta ja osoittaa vihreiden ja Bioksen kannanottojen pinnallisuus. Ei maailma tosiaankaan sillä pelastu, että ajamme sähköautoilla ja teemme metsistä hiilivarastoja.

Tärkeintä on luopua fossiilisista polttoaineista ja siirtyä biotalouteen. Se taas on ideologinen maailmankuvan mullistus.

Yritystäkään tällaisesta terävyydestä ei vaaleissa ollut, vaan pelikenttä annettiin persuille, jotka ottivat kunnian jopa suomalaisesta ekoteollisuudesta, jota keskustajohtajat pääministereinä ovat kaikin tavoin edistäneet.

Suomenmaan muuttuminen kuukausittain ilmestyväksi tarkoittaa, että lehti joutuu hakemaan poliittista tehtäväänsä. Maaseudun Tulevaisuus tietää tilanteen varmasti satsaa päivänpolitiikan seurantaan.

Keskustan pärjääminen on kiinni siitä, miten liike organisoi sisäisen keskustelunsa. Kaikki on mahdollista, historiallisia tai sosiologisia esteitä onnistumiselle ei ole.

Edellisen hallituksen tapaus perustulo puolestaan osoittaa, mitä tapahtuu kun ei keskustella.