Kansanliike liikkeelle
Mennyt puoluekokous oli keskustalta melkoinen digiloikka. Varsinkin Kainuun osalta, jossa osallistujat pitivät puheenvuoronsa kotoaan ja äänestäminen tapahtui tekstiviesteillä.
Enpä olisi uskonut vielä vuosi sitten, että keskustan jähmeäksi mielletty koneisto ja jäsenistö tällaiseen suoritukseen taipuisi. Hyvä keskusta ja hyvä Kainuu!
Tämän sanottuani toivon kuitenkin syvästi, että puoluekokousta ei toiste tarvitse enää maakuntamallilla vetää.
Vaikka toteutus onnistui mallikkaasti, jäivät perinteisen puoluekokouksen parhaat osat – puoluekokoustunnelma ja ympäri maata asuvien keskustalaisten tapaaminen – puuttumaan.
Kansanliikkeen luonteeseen kuuluu suora keskusteluyhteys ympäri maata, nyt sitä tarjosivat vain puheet.
Nyt opetellut etäkokoustamisen taidot tulee pitää hyötykäytössä. Etäyhteydet tarjoavat osaratkaisun koventuneeseen kilpailuun ihmisten vapaa-ajasta.
Kokoukset ilman matkustamista kokouspaikalle säästävät enemmän aikaa nikkarointiin, lapsen kuskaamiseen, liikuntavuoroon, marjanpoimintaan tai mihin nyt kukin sitä vapaa-aikaansa kulloinkin mieluummin käyttäisi.
Etäyhteydet tarjoavat myös matalan kynnyksen mahdollisuuden verkottumiselle totuttujen raja-aitojen yli.
Nykyisellään jokaisessa kunnassa järjestöaktiivit miettivät oman toimintansa pyörittämistä tai kehittämistä, mutta etäyhteyksin voitaisiin saada vastaavissa tehtävissä toimivat jakamaan kokemuksiaan ja mietteitään koko piirin tai isommankin alueen laajuisesti.
Vai miltä kuulostaisi, jos esimerkiksi kunnallisjärjestöjen/kuntayhdistysten puheenjohtajat kävisivät läpi tulevaa esimerkiksi kahdesti vuodessa malliesityslistan pohjalta
Tai vastaavasti valtuustoryhmien vetäjät jakamassa tietoa ajankohtaisesta toiminnastaan ja tehdyistä aloitteista? Tai yhdistystentiedottajat kertaamassa, miten mikäkin toimintamalli on heillä toiminut edellisen puolen vuoden aikana?
Vuoropuhelusta ja hyvien käytänteiden jakamisesta olisi varmasti hyötyä.
Mukana jokaisessa tapaamisessa olisi tietenkin toiminnanjohtaja ja asian päällä oleva työntekijä puoluetoimistolta kertomassa tarvittaessa näkemyksiään, mutta ykköstavoitteena olisi koulutuksen ja luennoinnin sijaan järjestötoimijoiden vertaistuki.
Hyvien käytänteiden jakamisesta olisi varmasti hyötyä.
Meidän pitäisi muutoinkin päästä keskustan johtamisessa irti hierarkkisen johtamisen ajatuksesta.
Me olemme, palkollisten määrästä huolimatta, vapaaehtoisorganisaatio eikä tällaista kokonaisuutta voida pitkäjänteisesti johtaa käskyttämällä tai velvoittamalla.
Kansanliikkeessä johtamisen tulee olla puitteiden luomista, innostamista ja motivointia. Ihan jokaisella tasolla.