Vääriä sanoja
”Älkää puhuko järjestökoneistosta. Me olemme ihmisiä.”
Kuusi sanaa, kaksi lausetta. Ne ovat peräisin keskustan puoluetoimistolla pitkään poliittisena sihteerinä työskennelleen Helena Pakarisen suusta.
Kaksi lausetta, jotka tarttuivat silmiini jokin aika sitten Suomenmaan jutusta.
Juttu on tehty juuri valitun uuden puoluejohdon ensivisiitistä Apollonkadun puoluetoimistolle.
Kyseiset kuusi sanaa, kaksi lausetta, löytyvät hyvin tehdyn jutun loppupuolelta. Se on harmi, että vasta sieltä, sillä nuo Pakarisen lauseet olivat mielestäni vierailun tärkein anti.
Toivon, että paikalla ollut keskustan uusi puoluejohto kuunteli, mitä kokenut, pitkäaikainen puolueen työntekijä ja puolueaktiivi sanoi.
Pakarisen kahteen lauseeseen nimittäin kiteytyvät sekä osa puolueen ahdingon syistä että eväitä uuteen nousuun.
Tuntemani keskusta on aina rakastanut puhua järjestökoneistosta. Ja ymmärtäähän tuon: sanaan sisältyy aimo annos nostalgiaa ja historian havinaa, kiistämättä myös avaimet moniin vaalimenestyksiin.
Nostalgia ei kuitenkaan elätä, tässä tapauksessa takaa puolueelle jatkuvaa menestystä. Pakarisen viesti antaa osviittaa, että järjestökoneisto on sanana aikansa elänyt. Koneiston sijaan pitäisi puhua ihmisistä. Keskusta on ihmisten puolue.
Tuntemani keskusta on myös tykännyt puhua järjestöremontista.
Ei ole yksi eikä kaksi varapuheenjohtajaa, jotka ovat nousseet puoluejohtoon järjestöremontin tekijöinä.
Olen väärä ihminen arvioimaan heidän onnistumistaan, mutta olen havainnut, että puolueessa puhutaan edelleen järjestöremontin tarpeesta. Kukaties remonttikin on väärä sana: kai keskustan osalta sentään toiminnan jatkuva kehittäminen riittää?
Edellä mainitussa jutussa vilahti myös keskustakonserni. Tilaisuudessa sanaa oli käyttänyt puheenjohtaja Annika Saarikko kuvaamaan puoluetoimiston, eduskuntaryhmän ja muiden järjestöorgaanien muodostamaa kokonaisuutta.
Keskustakonserni on minullekin tuttu. Olen sitä vuosien varrella itsekin paljon viljellyt ja myöhemmin katunut. Konserni jos mikä sopii sanana huonosti käytettäväksi puolueen yhteydessä.
Ei kai kansanliike mikään yritys ole, vaikka sitä aika ajoin niin on yritetty johtaa?
”Me olemme ihmisiä.” Järjestötoiminnan ydin on siinä.
Ihmiset tulevat toimintaan eri syistä, jäävät olemaan tai aikansa oltuaan lähtevät. Ihmiset myös äänestävät, eivät järjestöt tai yritykset.
Olen hengaillut keskustan liepeillä koko ikäni. Tärkein motiivi on ollut halu vaikuttaa tärkeäksi kokemiini asioihin. Varmaan taustalla on ripaus aatetta, kenties myös arvopohjaa.
Minulle puolue on kuitenkin vain väline yrittää hoitaa ihmisten asioita, ei itseisarvo. Yhteiselomme on ollut kuin pitkä ihmissuhde, usko ja yhteinen tulevaisuus on tämän tästä ollut koetuksella.
Mutta onneksi keskustassa on edelleen ihmisiä. Niistä puolueen kannattaa pitää kiinni.
