Aika tarttua hetkeen
Kuntavaalit olivat ja menivät. Tulos oli mikä oli. Puolueet ovat kesähelteiden ajaksi vetäytyneet nuolemaan haavojaan, kukin oman menestyksensä mukaan. Tulkintojakin on tehty, mutta ei liiaksi asti.
Keskustan osalta silmiin osui tohtori Seppo Kääriäisen ”jälkipuinti” Maaseudun Tulevaisuudessa.
Numeroiden ja tiiviiksi pakattujen analyysien lisäksi Kirman isännältä liikeni peitelty viesti ja varovainen toive puolueen suuntaan: Johtopäätös ei voine olla, että vaaleissa ei käynyt kuinkaan, jatketaan vaan niin kuin tähänkin saakka.
Puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen esitti tämän lehden palstoilla omia tuntojaan kuntavaalien jälkeisestä elämästä. Kirjoituksessa oli tuhdisti ajatuksia, mutta myös kysymyksiä herättäviä pistoja.
Kirjoituksen mielenkiintoisin osa käsitteli keskustalaista toimintakulttuuria, jota puoluesihteerin mukaan leimaa ylikriittisen analyysin perinne. Mitä roisimmin puoluetta roimii, sen parempina keskustassa on kuulemma analyyseja tavattu pitää.
Tohdin olla puoluesihteerin kanssa joiltakin osin eri mieltä. Keskustaa ei niinkään vaivaa ylikriittisyys, vaan pikemminkin kyky ottaa vastaan ja kestää kriittisiä arvioita. Oman kokemukseni mukaan se on vaihdellut tilanteiden, aikojen ja puolueessa vaikuttaneiden ihmisten mukaan. Toiset ovat herkkähipiäisempiä kuin toiset. Se on inhimillistä.
Kai se kuitenkin politiikassa edelleen on niin, että puolueiden tehtävä on nauttia äänestäjien luottamusta eikä toisinpäin?
Aika ajoin asiallinen ja perusteltu eri mieltä oleminen on nähty ja koettu puoluejohdon horjuttamisena, jonkun toisen pussiin pelaamisena tai muuten vaan turhanaikaisena. Se, jos mikä, voi masentaa ja etäännyttää ihmisiä puolueesta ja yhteisten asioiden hoitamisesta. Kaikille valta ja asemat eivät kuitenkaan ole politiikassa kaikki kaikessa.
Usein toistetun väitteen mukaan politiikassa asiat riitelevät, eivät ihmiset. Jaksan uskoa tähän edelleen. Äärikansanvaltaisena kansalaisena ja äänestäjänä aion jatkaa jo kauan sitten valitsemallani tiellä, arvioida puoluetta sen tekojen mukaan. Kai se kuitenkin politiikassa edelleen on niin, että puolueiden tehtävä on nauttia äänestäjien luottamusta eikä toisinpäin?
Muutama ajatus helteiden jälkeisestä elämästä, syksystä. On hyvä, että keskusta tekee puoluesihteerin mainitseman laajan analyysin kuntavaaleista. Mielenkiintoista nähdä, mikä analyysi on ja mitä siitä seuraa.
Pitää muistaa, että keskusta on kuntavaalien jälkeenkin maan hallituksessa. Puolueella on hallituksessa tuhti rivi merkittäviä ministerinpaikkoja, joiden pitäisi tarjota hyvät mahdollisuudet hoitaa ihmisten asioita.
Valtionvarainministerin ja elinkeinoministerin – miksei myös tiede- ja kulttuuriministerin sekä maa- ja metsätalousministerin – paikat ovat avainasemassa, kun maata johdatetaan koronanjälkeiseen maailmaan.
Syksy näyttää, miten keskusta tarttuu hetkeen, omiin mahdollisuuksiinsa.
Kuntavaalien tuloksesta voi kuitenkin tehdä niin monenlaisia, politiikan tekemistä ohjaavia johtopäätöksiä.
