Hidasta, hämäläinen
Marras-joulukuussa maa makaa elottomana, martaana. Aurinko piiloutuu yhä alemmas taivaanrannan taa ja keho kaipaa D-vitamiinia.
Kekrin aika on edellisen satokauden päätös ja seuraavan vuoden alku, lupaus uudesta. Kekriviikko eli kissaviikko oli entisaikaan palkollisten vapaaviikko, jolloin kyläiltiin ahkerasti, tanssittiin, leivottiin ja ennustettiin keleistä tulevaa säätä. Juuri nyt, kun illat pimenevät aikaisin, on hyvä hiljentyä, pysähtyä ja katsoa taakse, mutta varsinkin eteenpäin.
Lomalla useimmat malttavat vähentää tahtia, mutta mitä jos leppoistaisikin arjen rytmiä pysyvästi. Ulkomailta arkikieleen pyrkivät tulokkaat, kuten homing tai hyggeily, DIY, slow life ja downshifting kamppailevat työelämän kiristyvää ruuvipuristinta vastaan.
Vapaa-ajan merkitys korostuu sitä mukaa, kun länsimaissa lyödään ennätykset sen määrästä yksilön ajankäytössä. Elämänlaadusta on tullut ylellisyyttä, johon meillä kaikilla on varaa: harhaisesti kansalaisoikeudeksi katsottu kaukomatka kerran vuodessa tai röykkiömäinen pakettivuori kuusen alla ei tunnetusti ratkaise tyydyttävän arjen saavuttamista.
Jos hidastaa vapaaehtoisesti vauhtia, ehtii ajatella ja tehdä monia asioita uudella, luovalla tavalla.
Kunnallisella tasolla citta slow (hidas kaupunki) -aate tarkoittaa panostamista kuntalaisten hyvinvointiin. Käytännössä siihen päästään mm. edistämällä etätyömahdollisuuksia, paikallisen tuotannon ja yrittäjyyden vaalimisella, veden ja maan laadun parantamistyöllä sekä jätteenlajittelun joutuisuudella.
Onnelliset asukkaat ovat paikkakunnan paras käyntikortti.
Jos hidastaa vapaaehtoisesti vauhtia, ehtii ajatella ja tehdä monia asioita uudella, luovalla tavalla. Kiire katoaa silloin, kun uppoutuu hyvään leffaan, kirjaan tai konserttiin.
Kutimet ja tuli hellanpesässä, oman puutarhan antimien säilöminen tai rakkaan rakkineen rapsutus autotallissa merkitsee monelle korvaamatonta henkireikää. Toivoaksemme hyvät hiihtokelit suodaan taas myös meille täällä etelässä ja hankikanto sallii asioiden pistämisen perspektiiviinsä.
Elämän iloista voi nauttia myös sisäisesti, kunhan muistaa kohtuuden. Laadukas kotiruoka ja loppuvuoden juhlakauden perinneateriat täyttävät usein slow food -kriteerit.
Huippukokkienkin arvostamat kotimaiset talvikauden juurekset, pavut, ryynit ja villiyritit sekä niistä pitkään haudutettavat padat ovat herkullisimmillaan kiireettömästi valmistettuina. Niitäkin on mukavampi nauttia porukalla.
Unohda siivoushössötykset, sillä voit päättää, ettet vietä tulevaa joulua kaapissa, jonka saa siten jättää suosiolla tonkimatta tänäkin vuonna.
Sytytä kynttilä, pyydä naapuria tuomaan osuutensa nyyttäripöytään – ja juhla on valmis. Levollista vuodenvaihdetta kaikille!