Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ympäristö muuttui viikko sitten pysyvästi
Ei ole olemassa oikeutusta sotaan Ukrainassa. Venäjän käsittämätön julma hyökkäys Ukrainaan viikko sitten torstain vastaisena yönä muutti perusteellisesti maailman turvallisuusympäristöä.
Putin käyttää raakaa väkivaltaa Ukrainan tavallisiin ihmisiin sekä uhraa oman maansa kansalaisia etupiiriajattelun ja vallannäytön välineenä hyökkäyssodassa.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan viitekehys on muuttunut, vaikka meihin ei kohdistu juuri nyt suoraa sodan uhkaa.
Me olemme hyvinvointivaltio, jolla on surkea naapuri.
Turvallisuus on tärkeintä. Suomi on onneksi varautunut hyvin. Me emme ole tinkineet maanpuolustuksesta edes viime vuoden hävittäjäpäätöstä tehtäessä.
Suomen puolustus on uskottava ja puolustustahtomme on Euroopan paras.
Energian saatavuuden puolella on tehtävä kiireesti töitä. Kotimainen metsähake ja turve tulee elvyttää sekä huoltovarmuusvarastoja vahvistaa. Sodasta johtuva maatalouden kustannusten nousu esimerkiksi lannoitteiden ja energian hinnassa tulee kompensoida tavalla tai toisella. Sen osalta tarvitaan nopeaa reagointia, sillä maatalouden kannattavuuskriisi on ajanut monet tilat jo valmiiksi ahtaalle.
Politiikka palaa perusasioihin ja perusarvoihin. Turvallisuudentunnetta ilman ei voi rakentaa kasvua tai menestystä.
Me emme voi lopettaa sotaa, mutta meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta sen vahingot ovat Suomelle mahdollisimman pienet. En esimerkiksi pysty allekirjoittamaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-ahon ajatusta siitä, että nyt tarvitaan lännen sotilaallinen väliintulo. Länsimaiden sotilaallinen väliintulo johtaisi helposti kolmanteen maailmansotaan.
Venäjän hyökkäys on ennen kaikkea räikeä hyökkäys EU:n turvallisuutta vastaan. Juuri sen vuoksi Venäjän yllätykseksi EU on yhtenäisempi kuin se on ollut koskaan aiemmin.
Olimme tukemassa yhdessä Puolaa turvapaikanhakijoiden paineessa juuri ennen sotaa, vastasimme Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kirjeeseen yhdessä ja saimme yhteiset pakotepaketit läpi muutamassa päivässä.
Merkittävin käänne oli Saksan muuttunut linja oman maansa puolustuksen vahvistamisesta ja aseviennistä Ukrainaan. Niiden seurauksena muut maat muuttivat pitkäaikaista linjaansa. Kun asioita ratkotaan yhdessä, toivo rauhasta vahvistuu.
Putinin tavoitteita on vaikea ymmärtää, jos niistä etsitään järkeä. Sodalla saavutettavat hyödyt eivät voi olla haittoja suurempia. Jos Putin kaipaa ensisijaisesti arvostusta ja kunnioitusta, niin siinä hän on osaltaan onnistunut.
Pelko tekee Putinista juuri nyt merkityksellisimmän henkilön koko maailmassa. Kenelläkään ei ole tietoa siitä, mitä Venäjän ilmoittamalla ydinaseiden valmiuden nostolla tarkoitetaan. Yleisesti ydinaseet liittyvät suurvaltojen väliseen kauhun tasapainoon ja niillä pelotellaan silloin, kun halutaan koventaa ilmapiiriä.
Selvää on se, että niitä käytetään nyt Venäjän toimesta pelotteena Ukrainaan ja länteen.
Myös Venäjän sodankäynnin valinnat ovat yllättäneet. Kyberhyökkäyksestä siirryttiin hyvin nopeasti tankkeihin, voimankäyttöön ja väkivaltaan. Sen perusteella Venäjä oli valmistautunut nopeaan operaatioon.
Toisaalta viime vuosien taloudenpidon seurauksena kansan veroeuroja on säästetty niin, että maa kestää täysimittaista sotaa mahdollisesti myös pidemmän aikaa.
Kahdessa asiassa Venäjä on jo hävinnyt: Euroopan maiden yhteistyö on syventynyt ja Ukrainan puolustustahto ja kansallistunne on vahvistunut. Venäjä on myös jäämässä yksin, sillä se ei ole saanut hyväksyntää teoilleen myöskään Aasian suunnasta. Venäjä on pettänyt lupauksensa ja sopimuksensa lännelle, josta toipuminen vie sodan jälkeenkin vuosikymmeniä. Rautaesiripun perustukset on valettu idän ja lännen rajalle.
Valtiot ovat tehneet yksi kerrallaan saman johtopäätöksen: jos ei puolusta kiusattua, on kiusaajan puolella. Esimerkiksi Suomen hallitusohjelman asevientikirjaukset voidaan katsoa tässä muuttuneessa tilanteessa vanhentuneiksi. Nyt tärkeämpää on YK:n peruskirjan mukainen mahdollisuus auttaa hyökkäyssodan kohteeksi joutunutta.
EU on hyväksynyt Venäjää kohtaan kaksi massiivista pakotepakettia, joissa Suomi on mukana. Myös Euroopan rauhanrahaston käytöstä Ukrainan puolustuskaluston tukemiseen tehtiin päätös.
Suomi on lisäksi hyväksynyt Ukrainalle kaksi tukipakettia, joiden osana Suomi toimitti Ukrainalle myös aseellista apua. Suomen tukipaketit ovat yhteensä noin 24 miljoonan arvoisia ja ne sisältävät niin humanitääristä apua kuin aseita. Suomen apu on samalla sivulla muiden pohjoismaiden kanssa.
Me emme vielä tiedä miten EU:n pakotteet heijastuvat Suomeen. Suomen sijainti sotaa käyvän naapurin vieressä on kasvattanut maariskiä ja näkyy välittömästi muun muassa matkailussa matkojen ja investointien perumisena.
Myös tärkeimmät kumppanimme tulee määrittää uudelleen, kun laajamittainen kauppa Venäjän kanssa ei enää onnistu ja Aasian suunta on lentoyhteyksien eston vuoksi nyt mahdoton tavoittaa.
Ukraina taistelee itsenäisen valtion oikeuksien puolesta. Maanpuolustus kysyy tahtoa, taitoa ja välineitä.
Ukrainalaiset ovat osoittaneet, että kahta ensimmäistä kyllä löytyy. Kolmannen osalta länsi on tullut apuun. Arvion mukaan sota tuo noin viisi miljoonaa humanitäärisen avun tarvitsijaa. Jo nyt puhumme noin miljoonan ihmisen liikkeistä pois sodan jaloista. Ihmisillä on inhimillinen hätä ja me haluamme auttaa heitä. Tämä tulee olemaan tulevien kuukausien suuri kysymys kaikkialla Euroopassa.
Ymmärrän kansalaisten Nato-kannatuksen lisääntymisen ja se tulee ottaa vakavasti. Natosta haetaan suojaa järjettömälle toiminnalle.
Nato tuli minulle tutuksi jo toisella viikolla kansanedustajana, kun sovin Suomen kannasta asiaan hallitusneuvottelijana kansainvälisen kaupan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan pöydässä.
Toimintaympäristö on muuttunut ja sikäli myös hallitusohjelman kirjaus on osin vanhentunut. Samaan aikaan on selvää, että olemme jo nyt rakentaneet EU:n uutta ja yhteistä puolustuspolitiikan linjaa.
Olen pitänyt EU:n puolustusyhteistyön syventämistä hyvänä suuntana edetä, vaikka sotilasliittoa vastaavia turvatakuita se ei pysty meille tuomaan. Euroopan pysyvän puolustusyhteistyön kehittämisessä on painettava kaasua.
Nato olisi askel siihen suuntaan, että Suomi menettäisi oman ulkopolitiikan hallinnan. Meillä kansanedustajilla ei ole tietoja sotilasliiton lopullisista sotilaallisista velvoitteista tai Ruotsin asennosta ajankohtaisessa keskustelussa.
On vaikea punnita ratkaisujen kestävyyttä liikkuvassa tilanteessa. Kuitenkin myös dynaamisesti muuttuvat olosuhteet voivat vaatia ratkaisuja. Olen päätöksiin valmis, kun on oltava. Sitä ennen aika on käytettävä jatkuvasti muuttuvan turvallisuusympäristön hahmottamiseen.
Kansallinen yhtenäisyytemme on kaikista tärkein aseemme. Tällaisen kriisin kohdalla kansanedustajan tehtävä on ennen kaikkea tukea Suomen tasavallan presidenttiä.
Yhtenäisyyden ja huoltovarmuuden rakentaminen on eduskunnan tärkein tehtävä juuri nyt. Kärsivällinen viestintä on valttia, sillä tilanne on haavoittuva ja herkkä.
On myös tärkeää tunnistaa, että tämä on Putinin sota, ei venäläisten ihmisten sota. Itseasiassa Ukrainan sodan suurin toivo elää juuri Venäjän kansassa.