Perhepolitiikka on keskustan DNA
Suomi tarvitsee perhepositiivista keskustelua ja katseiden kääntämistä oravanpyörästä omaan perheeseen – olipa perhe minkä kokoinen ja näköinen vain.
Korona on osaltaan antanut ihmisille aikaa ajatella omia arvoja ja suhtautumista perheeseen. Perheystävällinen politiikka tukee lapsiperheiden lisäksi myös muun muassa parisuhdeaikaa, yksin elävän arjen haasteita ja ikäihmisten osallisuutta nuorten sukupolvien elämään.
Keskustalle perheystävällisyydessä ei ole kyse vain yksittäisestä politiikan lohkosta, vaan kyse on keskustalaisuuden syvimmästä olemuksesta.
Me lupaamme rakentaa Suomea seuraavalle sukupolvelle parempaan kuntoon kuin olemme sen itse saaneet. Lupaamme olla pienen ihmisen asialla.
Yhteiskunnan on toimittava tulevien sukupolvien hyväksi. Tässä ajassa keskustan tulee johtaa keskustelua lapsiperheköyhyyden poistamisesta ja lapsilukutoiveen täyttymisestä sekä huolehtia sukupolvien yli katsovasta taloudenhoidosta.
Keskustan tavoite kymmenen vuoden päähän on selkeä. Meidän tulee tehdä Suomesta maailman lapsiystävällisin maa.
Keskustan arvot antavat kivijalan erilaisten perheiden tukemiselle ja lapsen oikeuksista huolehtimiselle. Yhteiskunnan on toimittava lasten hyväksi olipa kyse elinkeinopolitiikasta, ympäristöstä tai palveluista.
Perheellistyä voi monella tapaa ja erilaiset perhemallit ovat yhtä arvokkaita. Keskusta ei voi puolustaa alueiden tasa-arvoa ja rakentaa yhteisöllisyyden ja tasapainon varaan ilman perhepoliittista uskottavuutta.
Jotta voimme jälleen nousta perheiden luottopuolueeksi, meidän on ymmärrettävä perheiden muuttunutta arkea nykyistä paremmin.
Sen viestin tulee olla kirkas, että perhe, ura ja politiikka mahtuvat samaan elämään. Työn ja perheen yhteensovittaminen on tärkeä osa jaksamista.
Työhyvinvointi on keskustan asia ja samalla se on perhepolitiikan kulmakivi. Myös sellainen maailma on vääristynyt, jossa raha ja mustavalkoinen totuus ajavat lapsilukutoiveen edelle.
Perheitä tukeaksemme parisuhteiden tukipalvelut tulee saada koko maahan ja erotilanteissa lapsia on tuettava tasapainoiseen elämään.
Esimerkiksi Päijät-Hämeessä joka viidennessä lapsiperheessä on vain yksi huoltaja. Joillakin työpaikoilla yksinhuoltajaperheille tai esimerkiksi omaishoitajille on pyritty tuomaan tukea muun muassa poissaolokäytäntöjä helpottamalla.
Myös vaihtoehtoisia tapoja saada perhe on syytä tarjota nykyistä helpommin jo varhain, jos perhetoiveet eivät lähde toteutumaan. Esimerkiksi adoptioita on helpotettava, sijaisvanhemmuudesta on kerrottava ja hedelmöityshoitoihin pääsy ei pitäisi olla kukkarosta kiinni.
Naisten työmarkkina-asema ei parane perheiltä leikkaamalla, vaan koulutusta, osa-aikatyön markkinoita ja joustavaa työkulttuuria kehittämällä.
Keskusta ei lähetä laskua työllisyysasteen nostamisesta perheille.
Äitien syyllistäminen lapsensaannista on lopetettava, kun mielimme lisätä perheellistymistä. Suomen kannalta ei ole tyhjää puhetta, että lapsia syntyy liian vähän.
Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken on keskustan tärkeä tavoite ja se tukee lapsen kasvua ja kehitystä sekä lapsen hyvän vuorovaikutussuhteen muodostumista molempiin vanhempiin.
Lapsilisien korotus on hyvä alku keskustalaisen perhepolitiikan esiinnousulle tällä hallituskaudella.
Toivon myös, että keskustan aikaansaama opiskelijoiden huoltajakorotus osaltaan kannustaa nuoria perheellistymään perheen perustamisen lykkäämisen sijaan.
Ne eivät kuitenkaan riitä. Perheitä tukeaksemme olen ehdottanut aikaisemmin muun muassa isovanhempien perhevapaita, toimia lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi, kotiin vietävän tuen lisäämiseksi sekä Perhekeskusten laajentamiseksi koko Suomeen.
Ajan valtiota ja valtionyhtiöitä perheystävällisten työpaikkojen edelläkävijäksi.
Nyt tarvitaan näkyvää ja tuntuvaa panostusta lapsiperheiden tulevaisuususkon synnyttämiseen Suomessa.
Keskusta on hallituksessa päättämässä toimista, joilla tulevaisuuden uskoa perheissä voidaan lisätä. Meidän tulee sanoittaa uskottava tarina syntyvyyden laskun pysäyttämiseksi ja alkaa elämään sitä todeksi.
On aika kantaa vastuuta siitä, että vastikään kolmekymmentä vuotta täyttänyt Lapsen oikeuksien sopimus ei ole vielä valmis.
Tarkastelen perhepolitiikkaa Lahden Ensi- ja turvakotien hallituksen jäsenenä sekä lastensäätiö ITLA:n ja Opetushallituksen johtokunnan jäsenenä. Olen ollut myös töissä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE).
