Hannes Manninen:

Lukio- ja yliopistotutkintouudistus lähtenyt lapasesta

Blogi

”Lukiosta on tulossa opetustehdas, jossa väsyvät sekä opettajat että oppilaat.” Näin sanoi kirjailija sekä lukion äidinkielen opettaja Tommi Kinnunen Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa. Hän jäi sairaslomalle työuupumuksen vuoksi.

Lukioissa otettiin käyttöön uusi opetussuunnitelma vuonna 2016. Kurssien sisällöt ja opetusmateriaalit uusittiin. Kurssimateriaalit, kokeet ja ylioppilaskirjoitukset muuttuivat sähköisiksi, jolloin niiden rakenne ja sisältö myös muuttuivat. Se vaati niin opettajilta kuin oppilailtakin valtavia ponnisteluja.

Vuoden 2019 syksyllä tuli rajaton oikeus uusia ylioppilaskoe. Korkeakoulujen valintaperusteita muutettiin, ja todistuksista tuli pääväylä korkeakouluopintoihin. Samaan ruuhkaan tulivat korona sekä etä- ja lähiopetus, jopa samanaikaisesti. Juuri kun opetussuunnitelma ollaan saamassa haltuun, on tulossa uusi opetussuunnitelma.

Tehdyt muutokset vaikuttavat opiskelijoiden valintoihin ja käyttäytymiseen sekä opettajien työnkuvaan ja työmäärään. Lukion yleissivistävyys on vaakalaudalla ja kielivalinnat yksipuolistuvat.

Opetussuunnitelman tavoitteet ja sisällöt ovat laajoja, mutta käytännössä oppilaiden mielenkiinto tähtää vain ylioppilaskirjoituksiin. Opettajien työ on ylioppiaskirjoitusharjoituksia, kirjoitusten valvontaa ja niiden korjausta. Voimavaroja ei riitä varsinaiseen opetustyöhön.

Kinnusen mukaan kolmen viikon aikana opettaja saattaa istua salissa valvomassa ylioppilaskirjoituksia 26 tuntia oman opetuksensa päälle. Öisin on korjattava oppilaiden tekstejä. Kinnusen edustamassa äidinkielessä työmäärä on valtava, sillä se on jokaisen oppilaan kirjoitettava.

Ensihakijalle annetaan todistusvalinnassa lisäpisteitä. Siksi monet pitävät välivuoden parantaakseen uusinnassa arvosanoja. Lisäpisteiden tarkoitus oli nopeuttaa opiskeluun pääsyä. Todistusten perusteella yliopistot täyttävät paikoista 51–100 prosenttia.

Perustellusti voi sanoa korkeakoulujen siirtäneen pääsykokeiden järjestämisen lukioiden tehtäväksi. Oppilaille ”pääsykokeet” kestävät nyt 3–4 vuotta ja opettajat järjestävät ”preppauskurssit”. Ei ihme, jos uupumus tavoittaa niin opettajat kuin oppilaatkin.

Mitä on tehtävissä? Tarvitaan tutkimusta ja selvityksiä. Pikalääkkeitä voi kuitenkin esittää terveellä järjellä. Uudet opetussuunnitelma- ja muut laaja-alaiset kehittämishankkeet on pantava jäihin muutamaksi vuodeksi.

Kirjoitusten uusimiskertoja on rajoitettava ja ylioppilastutkintoon sisällytettävien syventävien aineiden lukumäärää on rajattava. Todistusten perusteella täytettäville opiskelupaikoille on asetettava ylärajaksi kaksi kolmasosaa.

Ei voi välttyä ajatukselta, että lukio-, ylioppilastutkinto- ja korkeakoulujen todistusvalintauudistukset ovat lähteneet lapasesta aiheuttaen uupumusta ja ahdistusta liian monille.

Hannes Manninen Hannes Manninen on pitkän linjan keskustavaikuttaja. Manninen on toiminut muun muassa kansanedustajana (1995–2011) ja alue- ja kuntaministerinä (2003–2007).