Keskustan olemassaolo on koko Suomen turva
Olen syntynyt ja kasvanut lapsuuteni sekä nuoruuteni tiettömän taipaleen takana kuuden talon kylässä.
Kouluun, kauppaan, postin hakuun ja maantien varteen mentiin aina sulan veden aikana kävellen ja soutaen ja talvella hiihtäen tai hevosen kyydissä noin 3,5 kilometrin matka.
Rospuuttoaikoina, jolloin jäät eivät kantaneet me koululaiset olimme koulun puolella mannerta kortteerissa sukulaistaloissa.
Niihin pääsi kyllä kiertotietä metsäpolkua kävellen, jos pystyi ylittämään Iijoessa olevan Soivionnivan kosken ja sen pienemmän sivuhaaran, jossa ei ollut siltaa, mutta kova virtaus kevättulvalla.
Haluni suuntautua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen syttyi ylioppilaskeväänä 1966, kun tulin postiautolta kotiin metsäpolkua pitkin.
Koskella vierailleet kalastajat olivat paremman puutteessa ottaneet ja polttaneet osan siltalankuista nuotiossa. Sillan ylitys oli pelottavaa, koska osasta siltaa oli otettu pois joka toinen lankku.
Tuon kokemuksen jälkeen laadin katkerasävyisen mielipidekirjoituksen Liitto-lehteen.
Kirjoituksessani suomin ankarin sanoin syrjäkylien eriarvoista tilannetta ja vaadin asioiden korjaamista. Metsäautotie saatiin kylälle vasta joskus 1970-luvun alussa.
Tuolloin ajattelin, että politiikan kautta pitää luoda edellytykset mahdollisimman hyvään elämään kaikille kansalaisille. Sen toteuttamiseen sopi parhaiten maalaisliitto/keskustan koko Suomen tasapainoista kehittämistä, omavaraisuutta ja perusturvaa tukeva linja.
Millaisena näen sitten keskustalaisille arvoille rakentuvan tulevaisuuden Suomen, jossa kaikilla on mahdollisuuksien mukaan hyvä elämä?
Minusta se on jokaista ihmistä arvostava, tasapainoisesti kehittyvä, turvallinen maa, jonka jokainen tuntee omakseen ja voi olla taustaan riippumatta ylpeä siitä asuipa hän missä osassa Suomea tahansa, maalla tai kaupungissa.
Se on maa, jossa
- jokainen tuntee henkistä ja fyysistä turvallisuutta sekä huolenpitoa,
- jokaisella on mahdollisuus kehittää itseään ja kouluttautua varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta,
- huolehditaan asukkaiden terveydestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista, erityisesti vanhuksista ja lapsiperheistä mutta myös yksinasujista,
- pidetään huolta myös kaikista niistä, jotka eivät itse vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi pysty sitä tekemään,
- kannustetaan omatoimisuuteen, vastuullisuuteen, työhön ja yrittäjyyteen sekä palkitaan siinä onnistumisesta.
Keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat hyvin hoidettu talous, ulko- ja puolustuspolitiikka, koulutus, sivistys-, terveys- ja sosiaalipolitiikka sekä ennen kaikkea aluepoliittinen ajattelu.
Kuvaamaani Suomea eivät pysty toteuttamaan vasemmistoa tai oikeistoa edustavat joko–tai-puolueet vaan siihen tarvitaan rakentavaa sekä–että-ajattelua edustavaa keskustaa.