Takkarahasta sosiaali- ja ilmastorahastoon
Parlamentissa on nyt toden teolla käynnistyneet neuvottelut komission fit for 55 –ilmastopaketista. Näissä keskusteluissa ja päätöksenteossa on huomioitava maiden vahvasti vaihtelevat olosuhteet.
Kieltojen ja rajoitusten sijaan on neuvottelupöytään astuttava ehdotusten ja vaihtoehtojen kanssa kaikki kestävät keinot hyödyntäen. Sähköautoiluun ei pidä pakottaa, jos tarjolla on ympäristöystävällinen biokaasuvaihtoehto, sillä polttoaineen koko elinkaari on otettava huomioon.
Kieltojen politiikka lisää ilmastoahdistuksen määrää ja ajatusmalli pitää kääntää mahdollisuuksien näkemiseen, ilmastoiloon. Viisaita kannusteita tarjoamalla meillä on suuremmat mahdollisuudet vastata ilmastotavoitteisiin.
Talvipakkasten paukutellessa takkatulen lämpö vetää puoleensa. Kallistunut energian ja sähkön hinta houkuttelee käyttämään vaihtoehtoisia lämmitystapoja.
Muistamme muutamien vuosien takaa saunan lämmittämisen kieltouhasta leimahtaneen keskustelun. Puulämmityksen hiukkaspäästöihin on taas kiinnitetty huomiota ja tutkimusta on tehty.
Nyt Alankomaissa, Utrechtin kaupungissa avotakkojen päästöjen vähentämiseksi on kaupunki ryhtynyt jakamaan niin sanottua max 2000 euron takkarahaa, jolla asunnon omistajia kannustetaan uudistamaan tulisijat. Vanha tulisija tuottaa jopa puolet enemmän päästöjä kuin nykyaikainen ja polttotekniikaltaan kehittynyt tulisija. Samankaltaista tukea on Suomessa annettu öljykattiloiden vaihtamiseen kestävämpään lämmitysmuotoon.
Takkaraha-esimerkki on isossa kuvassa pieni, mutta arkisen ihmisläheinen esimerkki pienten purojen voimasta. Ilmastotoimien kiristyessä on hyvä tarkastella kaikkien sektoreiden vaatimattomiltakin vaikuttavia toimia, jotka vievät lähemmäs suurta tavoitetta.
Huoli ilmastotalkoiden hinnasta on leimahtanut uudella tavalla viime syksynä alkaneen yleiseurooppalaisen energian hinnannousun takia.
EU-lainsäätäjien pöydällä on kesällä tehty ehdotus sosiaali- ja ilmastorahastosta, jossa päästökaupan laajennuksesta asumiseen ja liikkumiseen saatavia tuloja jaettaisiin erityisesti niille maille ja kansalaisille, joiden elintasoon nähden energiasiirtymä tulee kalliimmaksi. Tarkoitus on ehkäistä energiaköyhyyttä.
Ajatus sisältää monia mutkia, sillä kyse on elvytyspaketin kaltaisesta mekanismista, joka on verhottu ilmastotoimien alle. Kyse on tulonsiirroista pohjoiselta etelään ja lännestä itään ja perustelut ovat sangen epäreilut. Ei ole oikein, että ne maat, jotka ovat jo sitoutuneet kaikista kunnianhimoisempiin ja kalliimpiin ilmastotavoitteisiin ja joilta EU:n taakanjakoasetuksessa kovimpia tavoitteita vaaditaan, joutuvat jälleen maksajiksi.
Onneksi sopu sosiaali- ja ilmastorahastosta edellyttää kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä. Suomi pääsee näin itse määrittämään ehtonsa paketin sisällöstä. On selvää, että kysymys nousee lähitulevaisuudessa pääministerien ratkaistavaksi.
Hollannin takkaraha on hyvä esimerkki siitä, että energiasiirtymän sosiaalisesti kestävät kannustimet voidaan ja pitääkin toteuttaa kansallisesti.
